Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Merja Mäkisalo-Ropponen

Mikä meitä vaivaa?

Ihmisen sivistys ei riipu koulutuksesta tai tutkinnoista  –  sivistyksen tunnusmerkkinä on se, kuinka ihminen suhtautuu toisiin ihmisiin. Sivistynyt ihminen ei hauku tai tahallaan loukkaa toisia. Samaa mieltä ei asioista tarvitse olla, mutta siitä huolimatta toista ihmistä ja hänen ajatuksiaan voi kunnioittaa. Niistä voi jopa oppia jotain  –  voi oppia laajentamaan omaa maailmankuvaansa ja huomata, ettei oma ajattelutapa ole kenties ainoa oikea ja mahdollinen.

Sivistyneen keskustelun pitäisi kuulua myös politiikkaan, mutta valitettavasti viime vaalikaudella eduskunnassa keskusteluun tuli aiempaa enemmän epäasiallisia sävyjä. On luonnollista, että eri puolueiden arvoissa, tavoitteissa ja ajattelutavoissa on eroja  –  siitähän eri puolueet ovat syntyneet. Nämä erot eivät kuitenkaan saisi johtaa epäasiallisuuteen ja henkilöön kohdistavaan ”mollaamiseen”. Valitettavasti viime eduskuntakaudella näin tapahtui.

 

Muutos edelliseen kauteen oli huomattava ja tämän ovat huomanneet myös kansalaiset. Sain vaalikiertueella lukuisia palautteita kansalaisilta siitä, ettei eduskunnan keskusteluja ole enää mukava seurata, kun siellä asiasta puhumisen sijaan on ryhdytty haukkumaan toisia. Myös monet nuoret ovat menettäneet uskonsa politiikkaan nimenomaan seuratessaan poliitikkojen käyttäytymistä. Jokainen kansanedustaja voi omalla käyttäytymisellään vaikuttaa siihen, minkälainen kuva kansalaisille muodostuu eduskuntatyöstä.

Vastakkainasettelu ja omien kuplien sisällä eläminen on entistä yleisempää myös yhteiskunnassa. Eri väestöryhmät eivät enää ole kiinnostuneita näkemään ja kuulemaan, mitä oman kuplan ulkopuolella tapahtuu. Hyvätuloisten ja heikommassa taloudellisessa asemassa olevien kansalaisten todellisuudet ovat eriytyneet toisistaan liikaa ja tämä näkyy jo lasten elämässä.

Varsinkaan lasten ja nuorten todellisuuden ei tulisi olla sellainen, millaisena erään alakoulun rehtori sen kuvasi: “Meidän koulussa erot lasten välillä ovat huikeita ja lapset ovat aivan pienestä asti tietoisia niistä. Osa tuodaan koulun pihalle sadan tonnin autoilla, osa huolehtii vaatteistaan ja syömisestään itse ekaluokkalaisesta lähtien. Nämä lapset ovat tietoisia rajoista, he pysyvät omissa porukoissaan, ja heikompiosaiset ajattelevat, ettei heillä koskaan ole samoja mahdollisuuksia kuin muilla.”

 

Kehitys on huolestuttavaa, sillä yhteiskunnassa tarvittaisiin nyt erityisesti yhteen hiileen puhaltamista ja yhdessä tekemistä. Jos haluamme olla hyvä maa kaikille täällä asuville, nämä erilaiset todellisuudet on saatava lähemmäksi toisiaan. Muuta keinoa ei ole kuin kohtaaminen ja aito halu ymmärtää toisen elämäntilannetta. Kohtaaminen ja ymmärtäminen edellyttävät avointa vuorovaikutusta sekä kunnioitusta toisia ja toisenlaisia mielipiteitä kohtaan.

Poliittisessa keskustelussa on luonnollista, että erilaiset mielipiteet halutaan tuoda selkeästi esille ja haastetaan toisia. Tämäkin voi tapahtua asiallisesti ja toista kunnioittaen. Keskustelukulttuurin muutos on lopulta meistä itsestämme kiinni.

 

Huhtikuussa 2019 valitutu pohjoiskarjalaiset kansanedustajat kirjoittavat kukin vuorollaan Heiliin yhden kolumnin.

Kommentoi

Hae Heilistä