Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Jentta Ilanmaa

Vaaleja ja tulipaloja

”Mitä järkeä on lukea tai tietää asioista, jotka ovat tapahtuneet iät ajat ennen meitä?”

Muistan vieläkin tämän yläasteella kaverini kanssa käydyn keskustelun. En voinut käsittää, miten joku voi tosissaan kysyä moista.

Aikamme tapeltuamme lopetin keskustelun sivistyneesti seuraavanlaiseen loppukaneettiin: ”V**tu jaksa enää selittää, jos joku on noin v**un tyhmä, ettei ite tajua.”

Myöhemmin Suomen historian pääaineopiskelijana muotoilin samaan kysymykseen vastauksen hieman eri tavalla, mutta kieltämättä ajatus hienomman ulosannin takana oli monesti samansuuntainen kuin muutama vuosi aiemmin.

Etenkin sen luokanopettajaopiskelijan kohdalla, joka jokunen ilta aikaisemmin oli Trivial Pursuit -lautapelissä arponut, millä vuosisadalla Stalin mahtoi vaikuttaa...

Pariisilaiset itkivät ja rukoilivat tiistain vastaisena yönä seuratessaan 1200-luvulta peräisin olevan Notre Damen katedraalin tuhoisaa tulipaloa. Lähes yhtä järkyttyneenä tätä kulttuurihistoriallista katastrofia seurasi koko muu Eurooppa.

Varhaisgoottilaista tyyliä edustava katedraali on selvinnyt satojen vuosien ajan lukuisista luonnonmullistuksista, vallankumouksesta, sodista ja kahdesta maailmansodasta mutta nyt tämä korvaamaton historiallinen monumentti oli tuhoutumassa muutamassa tunnissa silmiemme alla.

Pariisilaisille ja ranskalaisille Notre Dame on aina ollut ja on aina oleva, ja moni Seinen rannalla paloa seuranneista pariisilaisista kuvailikin menettävänsä osan sielustaan sitä mukaa kuin katedraali mureni liekkien keskellä.

Niinhän he menettivätkin. Koska historia kaikissa muodoissaan, rakennuksina, kulttuurina, uskontona, politiikkana, kulttuurisina tapoina, arvoina ja käyttäymismalleina, on muovannut meitä kaikkia ja on koko ajan saumattomasti osa meitä.

Tiedostimme sitä tai emme.

Tiistain vastaisen yön lohduttomat uutisvideot palavasta Notre Damesta vaihtuivat aamulla kuviin tuhkanharmaana savuavasta katedraalista. Lohtua katastrofin keskelle toi tieto siitä, että palo oli saatu kuriin ja iso osa taideaarteista saatiin yön aikana pelastettua sekä presidentti Emmanuel Macronin lupauksesta katedraalin korjaamisesta ennalleen maksoi mitä maksoi.

Lohtua pariisilaiset ja ranskalaiset saavat myös toinen toisistaan. Pitkästä aikaa Pariisissa ei katsota, minkä väriset liivit itse kullakin on päällä.

Historian merkitystä nykyihmisen elämässä ei tarvitse selittää Pariisissa nyt sen enempää kuin sitä tarvitsi avata syyskuussa Kiihtelysvaarassa. Se tuntui jokaisen tulipaloja seuranneen sydämessä.

Suomen sunnuntainen vaalitulos saattaa sitä ihmettelevälle kuitenkin aueta paremmin, jos on edes vähän perehtynyt siihen, mitä meillä ja muualla on lähivuosien, vuosikymmenien ja vuosisatojenkin aikana tapahtunut.

Historian tuntemus antaa perspektiiviä ja perspektiivi auttaa jäsentämään nykyaikaa ja sen tapahtumia ja sitä kautta myös omaa elämää.

Suosittelen muillekin kuin sille yläasteaikaiselle kaverilleni.

Perspektiiville kun on aina tarvetta.

Kommentoi

Hae Heilistä