Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Cirsti

Hullunkuriset perheet ja muita tarinoita rakkaudesta

Vuosia sitten olin hienoilla syntymäpäivillä. Juhlat olivat niin hienot ja konjamiini niin kullankeltaista, että tunsimme tarvetta jatkaa pienellä porukalla lähipubissa. Minä ja pari kollegaani istuimme tuopeille. Eipä aikaakaan, kun miespuolinen kollega avautui juuri toilettiin poistuneesta naispuolisesta kollegasta, että hän taitaa rakastaa naista.

Rohkaisin ilmaisemaan tunteet. “Et sinä ainakaan enempää kärsi kuin nyt, jos kerrot”, kannustin.

Tarina päättyi onnellisesti, mies ja nainen ovat nyt pariskunta, viettävät aikaa yhdessä, pelaavat pelejä ja hoitavat naisen kissaa ja tytärtä.

Ainoa hassu juttu tässä on, että mies on naimisissa toisaalla.

Vielä hassumpi juttu on, että miehen vaimo tietää tyttöystävästä  –  ja myös vaimolla on tyttöystävä.

Kävin vähän aikaa sitten tämän vaimon kanssa elokuvissa. Kyselin, mitä kuuluu. Kertoi perheen lapsista, uudesta kodista ja töistä. Ja myös suhteestaan tyttöystävään, siitä, miten onnellista heillä on.

Perinteisessä kuviossa tässä oltaisiin erottu, jaettu lapset ja kotieläimet, riidelty rahasta, ajasta, Marimekon tekstiileistä ja siinä sivussa muistutettu toista siitä, mitä arkikielessä kutsutaan “pettämiseksi”, mutta joka on usein monimutkaisempaa kuin sana antaa ymmärtää.

Nämä ihmiset sen sijaan päättivät, että rakkaus muuttuu, mutta ei katoa, ja sen voi järjestää uudelleen. Hippi ajatus, mutta ihmeen tosi. 20 vuotta avioliitossa elänyt nainen rakastui naiseen  –  muttei lakannut rakastamasta aviomiestään. Aviomies rakastui kollegaan  –  muttei lakannut rakastamasta vaimoaan. Kollega, älykäs ja introvertti nainen, puolestaan ei missään nimessä halunnut kattonsa alle miestä. Kaikki voittivat, samoin kaikkien lapset.

Toinen ystäväni, komea kolmikymppinen joensuulainen duunarimies, oli kerran harrastusporukan saunaillassa ja harrasti siellä seksiä miehen kanssa. Vahvasti heterona tunnettu mies löysi itsestään uuden puolen: sellaisen, joka nauttii miehen kosketuksesta. Minä olin jostakin syystä ainoa ihminen, jolle hän saattoi asiasta kertoa. Siitä, että hän voisi kuvitella rakkautta niin miehen kuin naisen kanssa. Kaiken päälle hänen rakastajansa oli naimisissa oleva virallisesti hetero mies.

Näitä tapauksia yhdistää se, että näistä ei voi kahvipöydissä puhua. Ensimmäinen perhekuvio kaikessa helppoudessaan herättää muissa ihmisissä liikaa kysymyksiä, toinen taas, tänä aikana, kun seksuaalivähemmistöt marssivat Pridella ja aikuisten ihmisten makuukamarien pitäisi olla vapaan toiminnan vyöhykkeitä, liittyy erityisesti miestenväliseen seksiin vielä liikaa ahdistuneita tabuja.

“Rakkaudesta olen oppinut, että sitä tulee koko ajan lisää ja lisää, kun sitä jaetaan”, totesi entinen sosiaali- ja terveysministeri Vappu Taipale taannoin Apu-lehden haastattelussa.

Usein toivoisin, että muutkin ajattelisivat näin.

Kommentoi

Hae Heilistä