Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Erkki Piironen,

Nuori osallisena ja vaikuttajana - kohtaaminen mahdollistajana

Onko meillä riittävästi tietoa siitä, mitä nuoret elämäänsä kaipaavat? Miten nuoret osallistuvat itseään koskevan toiminnan kehittämiseen? Miten nuorten toiveet näkyvät heidän kanssaan tehtävän tai heitä itseään koskevan työn käytännön toteutuksessa?

Kysyimme ammatillisen erityisoppilaitoksen nuorilta opiskelijoilta, mitä he elämäänsä toivovat. Arkensa he kokisivat helpottuvan, jos saisivat tukea itsenäiseen asiointiin sekä saisivat vahvistusta sosiaalisiin suhteisiin. Opintoihinsa liittyen he kaipaisivat enemmän apuvälineitä jaksamiseen sekä keinoja oppimiseen. Vapaa-ajalle oli toivomuksena kavereita ja keinoja rentoutumiseen. Lisäksi nuoret toivoivat hyviä taitoja sekä oppimista, elämää ja rakkautta.

Perheperustaisen kuntoutuksen kehittämiskeskuksessa kehitetään toimintamuotoja lapsille ja nuorille, joiden toiminnassa ja käyttäytymisessä on haasteita. Lisäksi heidän lähipiirinsä on mukana yhteistyössä. Nuorille suunnatut ryhmätoiminnat, keskuksen omana toimintana sekä yhteistyökumppaneiden kanssa toteutettavat ryhmät, ovat keskeinen osa toimintaa.

Ryhmiä toteutettaessa olemme usein todenneet omien ennakko-odotustemme romuttumisen ja aina myönteisessä mielessä. Ennakkotiedoista poiketen nuoret yllättävät aina asioihin perehtyneisyydellään, avoimuudellaan, suoruudellaan ja tarkkanäköisyydellään. Liian usein vielä tänäkin päivänä nuoret viestittävät arkipäiväänsä liittyen kohtaamisista, joihin on liittynyt väärinymmärretyksi tulemisen sekä epäreilun kohtelun kokemuksia.

Kohtaaminen on keskeinen käsite rakennettaessa vuorovaikutusta sekä yritettäessä rakentaa yhteistä ymmärrystä. Viisautta on kohdata nuoret omassa toimintaympäristössään arvostavasti kuunnellen ja avoimin ajatuksin. Nuorilla on paljon sanottavaa, mutta pelkkä kuuntelu ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös toimintaa. Toimintaa, joka aktivoi ja rakentaa luottamusta siihen, että nuori voi vaikuttaa ja olla osallisena toiminnan suunnittelussa sekä toteutuksessa. Ollessaan vuorovaikutuksessa nuorten kanssa kasvattajan, ohjaajan sekä opettajan on hyvä tarkastella omaa sen hetkistä valmiuttaan olla läsnä, kuulla, kuunnella sekä viestiä. Nuoret ovat erityisen herkkiä aistimaan aikuisen mielentilan ja reagoivat pieneenkin riitasointuun välittömästi.

Vuoden 2018 lopussa päättyneen LAPE-hankkeen (Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman) myötä rakentuneissa perhekeskuksissa sekä perheiden kohtaamispaikoissa pyritään tavoittamaan nuoria aina 18 ikävuoteen saakka. Lisäksi heitä kuullaan sekä osallistetaan enemmän kuin ennen. Koulumaailmassa tiivistetään yhteistyötä sivistys-, nuoriso- sekä sote-toimen kesken, kolmatta sektoria unohtamatta. Toiveena on, että oppimisen sekä hyvinvoinnin tuki vahvistuu merkittävästi. Tuki-käsitteeseen sisältyy myös viisas vastuu sekä kyky ennakoida tulevaa. Erityispedagogiikan professori (emerita) Paula Määttää lainaten: ”mitä oppii, kun tuetaan – oppii nojaamaan”.

Miten asettaa tuki siten, että se kannustaa ponnistelemaan, kasvattaa motivaatiota, luo kuvaa omista vahvuuksista, rakentaa yhteistyövalmiuksia sekä kannustaa nuorta osallistumaan häntä itseään koskevien elämänsisältöjen suunnitteluun?

Kommentoi

Hae Heilistä