Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Anne Vänskä

Fiksu laittaa itsensä likoon

Kyllä ei ole juoksuaskel kevyt talven laiskottelun jälkeen. Luulisi kevätaamujen linnunliverryksen siivittävän ihmisen uusiin ulottuvuuksiin, vaan ei se ole niin yksioikoista. Runko kärsii tekemättömistä tempuista. Niin jäivät uuden vuoden innostukset talvipyöräilystä hankiin ja uriin. Niin unohtuivat kotijumpat olohuoneen lattialla pariin päivään. Hidas on vauhti lenkillä vielä. Lautasuon vanhan koulun kohdalla se sentään vähän kiristyy, kun seinällä kello näyttää aina varttia vaille yhdeksän olipa talvi- tai kesäaika. Ja se on myöhä se, aamuksi tai illaksi.

Hitaalla vaihteella näkee kyllä paremmin luonnon muutokset sekä hankien alta paljastuvat roskat ja kakat. Siinä ehtii miettimäänkin enemmän. On aikaa ihmetellä vaalimainoksia.

Pohdin tuossa jonakin aamuna, että vaikka kuinka töissäni olen saanut tavata ja tutustua moniin ihmisiin, ehkä jopa keskivertoihmistä enemmän, niin useimmat eduskuntavaaliehdokkaat ovat minulle täysin tuntemattomia. Mieleen ei ole jäänyt ehdokkaiden aiempia kirjoitteluja tai kannanottoja lehdissä, nimistä puhumattakaan.

Kuinka ehdokas sitten voi erottua muista?

Joensuun kauppatori on näinä vaalien alusaikoina suosittu esilläolopaikka. Soppatykit ja makkaragrillit savuavat vieri vieressä kahvinkeitinten kanssa. Jaetaan ilmapalloa ja musiikki soi sekä sana kuuluu.

Mutta tulevatko nykyajan äänestäjät asiakseen tapaamaan ehdokkaita kaduille ja toreille tai osallistuvatko he vaalikeskustelutilaisuuksiin? Jos eivät, kuten minä, millä perusteella ehdokas valikoituu?

Vaalikoneet ovat saaneet vankan jalansijan ainakin oman sukupolveni ehdokasetsinnässä. Mielestäni niiden avulla ei kuitenkaan saa kuin pintaraapaisun järjestelmän suosittelemista, omiin näkökantoihin osuvimmista ehdokkaista. Vaalikoneet eivät pysty tuomaan esille ehdokkaiden todellista osaamista ja sitoutuneisuutta yhteisten asioiden ajamiseen. Eivät ne myöskään tunnista kandidaattien henkilökohtaisten verkostojen laajuutta, keskustelu- ja vaikuttamistaitoja saatikka kyvykkyyttä tai sitoutuneisuuden astetta.

Television vaalitentit tuovat ehdokkaat konkreettisimmiksi ja lähemmäksi äänestäjiä ja antavat käsityksen heidän toimintatavoistaan, argumentointitaidoistaan ja asiantuntevuudestaan. Näkyvillä on koko paketti. Televisio tavoittaa myös kaiketi suurimman osan äänestäjistä. Olen taipuvainen ajattelemaan, että televisio korvaa tässä kohden vanhan kansan iltamia ja torikokouksia.

Mikään ei kuitenkaan korvaa ehdokkaan henkilökohtaista vaalityötä. Se on vuosia kestävä prosessi, jolla kukin tekee itsensä, mielipiteensä ja näkemyksensä tunnetuksi. Uskon ettei oikotietä sillä matkalla ole olemassakaan. Siksi arvostan niitä, jotka pistävät itsensä likoon yhteisten asioidemme alttarille.

Päästäkseen ehdokkaaksi, jolla on todelliset läpimenomahdollisuudet eduskuntavaaleissa, on pitänyt olla ehdolla jo useammin myös paikallistason politiikassa. Lähipiiristä alkaa muodostua se joukko, joka tuntee kasvot, muistaa mielipiteet ja tekemiset. Se joukko, joka on valmis uskomaan tehtävien hoidon kenenkin kontolle, valmis antamaan äänensä. Joukko, joka tuntee kasvot ja ihmisen niiden takana.

Kommentoi

Hae Heilistä