Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Jentta Ilanmaa

Mielenosoituksista lyhyt matka vaaliuurnille

Maanantaina julkaistun ilmastobarometrin mukaan valtaosa suomalaisista odottaa poliitikoilta selkeitä toimia ilmaston hyväksi mutta ei luota siihen, että poliitikoilla riittää tähän poliittista rohkeutta. Ilmastopolitiikkaan kun tuppaa kuulumaan päätöksiä, jotka vääjäämättä iskevät lommoa joko äänestäjän lompakkoon tai elämäntapaan.

Tutkimustulos ei yllätä, sillä poliitikkojen kyvyttömyydestä päätöksentekoon on kansalaisille totisesti kertynyt ikävän paljon esimerkkejä ja tuoreinta niistä ei tarvitse kaukaa hakea.

Pitkälti toistakymmentä vuotta useampi hallitus ja käytännössä kaikki puolueet ovat yrittäneet ratkaista kipeästi remontin tarpeessa olevaa ja veronmaksajille koko ajan kalliimmaksi käyvää sosiaali- ja terveysalan uudistusta, mutta niin vain on päätökset asiassa nuijimatta.

Poliittisia lehmänkauppoja on reilun kymmenen vuoden aikana soten tiimoilta nähty paljon ja monenlaisia vaan itse asiaan ei ratkaisua ole saatu. Keneltäkään.

Demokratian perusajatuksena on, että hallintovalta toteuttaa kansan tahtoa. Vaalien alla meidän äänestäjien ei siis pidä tyytyä ehdokkaiden heppoisiin sutkauksiin heidän henkilökohtaisista päätöksistään ja elämäntavoistaan, joilla ehdokas ilmaisee omistautuneensa äänestäjilleen tärkeille asioille.

Ilmastonmuutoksesta huolestuneelle äänestäjälle ei voi riittää vastaukseksi se, että ehdokas kertoo lopettaneensa lihan syönnin ja vähentäneensä lentämistä.

Oleellista on tietää, mitä konkreettisia päätöksiä, rajoituksia ja äänestäjilleen ehkä kalliiksi käyviä toimenpiteitä ehdokas on kautensa aikana juuri tämän asian eteen valmis tekemään.

Sama pätee puolueisiin. Yleinen hymistely ja huoli ilmastonmuutoksesta, vanhustenhoidosta tai vaikkapa koulutuksesta antaa huonosti osviittaa siitä, millaisiin lakimuutoksiin puolueen sisällä ollaan valmiita. Ja missä ajassa. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen suhteen aikarajaus alkaa olla kohtuullisen oleellinen asia lähes kaikessa päätöksenteossa.

Huoli ilmastonmuutoksesta on jo aktivoinut nuorison kaduille, ja sille ei enää riitä kansanedustajien epämääräiset lupaukset epämääräisesti vaikuttavista ilmastoteoista. Nuoret vaativat konkreettisia lakimuutoksia, rajoituksia sekä aktiivista yhteistyötä ilmaston hyväksi myös muiden maiden kanssa.

Siitä kun suomalaiset nuoret ympäri maata jalkautuvat kaduille torvien ja banderollien kanssa ei muuten ole pitkä matka siihen, että ehdokkailtaan kliseisesti sanojen sijaan tekoja vaativa nuoriso suuntaa myös ääniuurnille.

Tähän mennessä suurin osa kansanedustajaehdokkaista on suunnannut viestinsä niin sanotusti varmalle eli toisin sanoen keski-ikäiselle ja ikääntyneelle äänestäjäkunnalle.

Nyt voisi olla se aika, kun fiksu ehdokas kääntää katseensa ikäjakauman toiseen päähän.

Ja miettii, mihin muihin asioihin kuin ilmastonmuutokseen nuoret tulevat lähivuosina katseensa ja vaateensa suuntaamaan.

Kommentoi

Hae Heilistä