Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Anne Vänskä

Maa merkeistä tunnetaan, kaupunki kortteleista

”Missäs teillä on nykyään se ja se liike?” ”Mistäs sinne toriparkkiin ajetaan?” ”Jokos sinne keskustaan uskaltaa tulla?” ”Kun se on niin muuttunut se keskusta, ettei sieltä mitään löydä enää.”

Nuo kaikki ovat lauseita, joita olen kuullut viime kuukausien aikana niin oman maakunnan väeltä kuin vieraspaikkakuntalaisten kanssa keskustellessa. Samalla kun uusista rakennuksista ja kulkuväylistä sekä torista iloitaan, pohditaan mistä mitäkin löytyy, kun kaikki on uudella mallilla.

Lähiympäristön muuttuessa katoaa monesti tuttuja reittejä ja maamerkkejä. Uusien kiinnekohtien syntyminen ihmisten mieliin vie aikaa. Kuka meistä valitsee minkäkin kulman tai taideteoksen tai rakennuksen omaksi uudeksi maamerkikseen.

Rakennetussa ympäristössä maamerkkejä, joihin voi tukeutua, tarvitsee meistä yhä useampi, sillä muistisairaudet entistä nuoremmilla lisääntyvät koko ajan. Näin minua muistutettiin taannoin Pohjois-Karjalan Muisti ry:stä. Onpa syynä sitten nykyajan vimmainen elämänmeno, mikä vaatii aivoiltamme koko ajan lisää ja lisää tai mikä tahansa muu syy, tarvitsemme tukea muistille.

Lapset muistavat paikkoja ja oppivat koulureittinsä tuttuja samoja polkuja tallaamalla. Muistisairas ihminen tarvitsee maamerkin, johon tukeutua, kun muisti pätkii. Tutun paikan avulla voi juolahduttaa mieleen, missä on ja löytää takaisin oikealle tielle. Muistisairas tarvitsee myös levähdyspaikkoja reitilleen, missä voi rauhassa pohtia ja miettiä. Kaikki nämä luovat turvallisuutta.

Elinympäristön kauneus, vihreys, puistonpenkit, tutut asiat ja selkeät opasteet tukevat ei vain muistipulmaisten vaan meidän kaikkien hyvinvointia. Samoista aineksista rakentuvat myös viihtyisän kaupunkikeskustan raamit, mutta vain raamit.

Erilaiset ihmiset kaupassa ja palvelusektorilla kohtaavat erilaisia asiakkaita. Kansa kaduilla tuo virtaa kaupungin sydämeen. Kaikki lähtee ihmisistä. Siksi on tärkeää, että niinkin tiiviissä yhteisössä kuin kaupunginkeskusta, ihmiset pidetään ykkössijalla ja ymmärrystä sekä tilannetajua viljellään laajasti. Maalla tämä toisesta ihmisestä välittäminen on minusta edelleen syvempää kuin kaupungissa. On kuitenkin positiivista huomata, että yhteisöllisyys kaupungissakin nostaa koko ajan lisää päätään esimerkiksi uusin asumismuodoin ja yhteisen tekemisen tavoin.

Vietämme parhaillaan aivoviikkoa. Aivot tarvitsevat virikkeiden lisäksi hyvää, terveellistä ravintoa sekä välillä lepoa ja helpotusta jatkuvaan ärsykkeiden tulvaan. Aivot pitävät myös sosiaalisten tilanteiden tuomasta mielihyvän tunteesta. Kaupunkiympäristökin voi tarjota kaikkea tätä, jos osaamme oikein ottaa asiat huomioon ja tehdä oikeita valintoja jo suunnitteluvaiheessa. Kanssakulkijoita kohdatessa riittää, että sydän on paikallaan. Sillä pääsee aina eteenpäin.

Tehdään yhdessä parempaa kaupunkia kansalle, joka siellä vaeltaa.

Kommentoi

Hae Heilistä