Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Lapsimallit Instagramissa

Raisiolainen Sara on kuin ilmetty ”maailman kaunein nainen” – huippumallikin huomasi ällistyttävän yhdennäköisyyden: ”Aivan kuin minä!” kertoi Ilta-Sanomat verkkosivuillaan 1.2. Uutinen käsittelee 9-vuotiasta raisiolaista tyttöä, jonka Instagram-tili on herättänyt huomiota kansainvälisesti. Uutisen mukaan suomalais-brasilialainen tyttö muistuttaa ilmiömäisesti maailmankuulua huippumallia ja useat ulkomaalaiset brändit tahtovat tehdä tytön ja tämän sisaren kanssa yhteistyötä. Ulkomaalaiset fanit ovat tytöistä haltioissaan, mutta tyttöjen isän mukaan suomalaisten suhtautuminen asiaan on sen sijaan ”vähän erikoista”. Ei liene ihme.

”Kauneus ja esilläolo on brasilialaisessa kulttuurissa kauhean tärkeää. Sen huomaa myös meidän tytöistäkin. He ottavat heti oikeita poseerausasentoja, jos heidät päästää kameran eteen”, tyttöjen isä toteaa uutisessa.

Katsoipa asiaa miten päin hyvänsä, perinteisen suomalaisen ydinperheen kasvatin näkökulmasta 9-vuotiaiden lasten oma mallikuvista koostuva Instagram-profiili ja ala-asteikäisten lasten kauneudesta vaahtoaminen tuntuvat hyvin arveluttavalta touhulta. En ole äiti enkä edes kasvatustieteiden ammattilainen, mutta joskus tytöstä naiseksi kasvaneena muistan, millaista on rakentaa omaa itsetuntoa lapsena ja nuorena. Vuoden 2006 Instagramiin eli IRC-galleriaan ei vanhempien osalta ainakaan kannustettu, ja joskus tietokoneen jäätyä päälle ja oman profiilin unohduttua auki kertoi makuuhuoneessa vastassa oleva äidin tuima katse enemmänkin siitä, ettei omia (naama)kuvia tarvitsisi esitellä kaikelle kansalle.

Lapsia saa ja pitääkin kehua kauniiksi, mutta koko itsetunnon ja tulevaisuuden rakentaminen ulkonäön varaan on takapajuinen lähtökohta. Toki uutisen sisarusten Instagram-tili on tyttöjen äidin ylläpitämä ja varmasti tarkoin moderoitu, mutta se ei poista tekijöitä, joiden varaan tytöt alkavat rakentaa identiteettiään. Kauniit ihmiset saavat olla kauniita, tehdä kauneudesta valttikorttinsa ja rakentaa uransa sen varaan, mutta eikö vanhempien tulisi etenkin tänä päivänä kehua nuoria tyttöjä enemmänkin heidän saavutuksistaan, älykkyydestään ja lahjakkuudestaan ulkoisten ominaisuuksien painottamisen sijaan?

Lapsena sitä ajatteli, että pitää pelata niillä korteilla, jotka on jaettu, eikä omilla korteillani  –  onneksi tai epäonneksi  –  mallin uraa koskaan tarvinnut pelätäkään. Ehkä osittain siitä syystä panostinkin maanisesti matikkaan, kieliin, lukemiseen ja luoviin harrastuksiin. Nyt aikuisena voin onnekseni rehellisesti sanoa, etteivät itsetuntoni tai identiteettini perustu ulkonäköni varaan vaan enemmänkin saavutuksiini ja siihen henkiseen pääomaan, jota olen kokemusten, perheeni ja ystävieni kautta pystynyt kasvattamaan.

Kommentoi

Hae Heilistä