Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Anna Tenhu

Ei tuu verta, ei voi sattuu

Lapsuuden trauman kääntäminen voimavaraksi on välttämätöntä, jos haluaa, että aikuisena on edes joskus kivaa.

Otsikon mukainen viisaus oli äitini vakiovastaus, kun joku meistä lapsista rynni kielimään. Eli siis minä.

Vasta näkyvä ruhje poiki suurperheen äidissä etäisesti empatiaa muistuttavia tunneilmaisuja.

Kerran isosiskon kanssa päästiin isän mukana kaupunkiin, ja meihin iski matkalla kova vatsakipu. Isä osti meille ison pullon Jaffaa, pisti meidät pitkälleen auton avonaiseen tavaratilaan, löi kontin kiinni ja lähti hoitelemaan asioitaan.

Uimakoulun höösäävä ohjaaja ei osannut opettaa minua uimaan, mutta Kanariansaarten aallokko opetti, kun varpaat lakkasivat yhtäkkiä hipomasta pohjaa. Aallokko veti merelle, mieleni läheiselle kivikolle. Hädässä löytyi lopulta se kaivattu käsien ja jalkojen yhteispeli.

Vedet nenästä pärskyen ja silmämunat merivedestä punaisena illottaen juoksin julistamaan äidille, kuinka olin meinannut kuolla.

Äidin ”hätä” purkautui lakonisena lausahduksena: ei pie mennä niin etäs. Kyllä meistä huolta pidettiin, vaan ei hössötetty eikä kielletty kaikkea. Eli siis mitään.

Edes lapsentahtoni viettää yö Hemuli-pässin karsinassa ei herättänyt vanhemmissani vastarintaa. Yömme Hemulin kanssa päättyi ennen kuin alkoikaan, sillä opin, että karsinassa on yöllä kylmä, ja että pässit eivät tykkää halailusta. Hemuli karkasi seuraavana päivänä.

En väitä, että lapsuuteni kokemukset olivat hyvästä, mutta kyllähän ne valmistivat aikuisuuden vastoinkäymisiin oikein mukavasti.

Ihmisten kyky sietää epämukavuutta on löystynyt samaa tahtia vaatteiden kanssa. Muistan lapsuudesta monet housut, jotka kinnasivat ja kutittivat. Rikoo joustaa, sillä se on sen tehtävä tässä maailmassa, toisin kuin nykyihmisen. Ei koko ajan pidä olla liian mukavaa, etenkään vaatteet päällä.

Löysäily tuli muotiin 80-luvulla yhtäaikaa vesisängyn kanssa, kun ihmiset halusivat kellua nukkuessaankin. Kengät ovat nykyisin pehmeitä suoanturoita. Ole siinä nyt olevinasi jämäkkä, kun päkiä upottaa joka askeleella.

Höttöntöttöihmiset ostivat viime kesän helteillä kaupat tuulettimista tyhjiksi, ja nyt kovilla pakkasilla pakenevat tropiikkiin. Toivottavasti vievät hamstraamansa tuulettimet mukanaan, jotta pärjäävät varmasti sitten. Ja sitten nämä uuvatit pariutuvat keskenänsä ja synnyttävät pikku-uuvatteja, joiden tehtävä on sitten joskus kannatella vanhempiaan. Pelottaa. Tulevat kestämään yhtä kauan kuin minä pässiä tai se minua.

Kommentoi

Hae Heilistä