Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Virpi Eronen

Tuhatkarvainen kyltyyri

Aikoinaan kansallisrunoilijamme Eino Leino pohti kulttuurin tuhatkarvaisuutta. Palataan laajaan aiheeseen hetkeksi. Alun perin kulttuuri perustuu latinan kielen maanviljelystä tarkoittavaan sanaan. Ihmisten paikalleen asettumisen myötä syntyi uusia tapoja toimia, valmistaa ruokaa, vaatteita ja asumuksia, viettää aikaa yhdessä toisiaan eri tavoilla viihdyttäen.

Nykyaikana kulttuuri yhdistetään ”hengenviljelyksiin” eli taiteisiin enemmän kuin tapoihin toimia.

Luodaan katsaus ihmisen kokonaisvaltaiseen kulttuurimatkaan tabula rasasta yhteiskunnan täysivaltaiseksi, hyvin käyttäytyväksi ja sivistyneeksi jäseneksi. Kenen tulisi opettaa hyvät tavat, toisen ihmisen tasapuolinen kunnioittaminen ja huomioiminen sekä yhteisössämme eläminen yhdessä sovittujen sääntöjen mukaan?

Kodin vastuu asenteiden luomisessa on korvaamaton. Koulu antaa siihen vähintään kymmenen vuoden lisäpanoksen.

Peruskouluille ollaan rakentamassa kulttuuripolkuja, joissa lisätään asenne- ja tapakasvatukseen konkreettinen taso eli muun muassa kuvataiteen, kirjallisuuden, musiikin, teatterin sekä muun esittävän taiteen kokeminen.

Lapsen tulee eri ikävaiheissa päästä osalliseksi ihmiskunnan luovuuden taidonnäytteistä. Hänelle tulee antaa mahdollisuus käyttää ja kehittää omia taitojaan monipuolisesti. Kun näkee ja kokee, maailma avartuu ja syntyy luovuutta.

Suomen kaikki kahdeksannen luokan oppilaat ovat päässeet vierailemaan Helsingissä Taidetestaajat-hankkeen myötä.

Nähdään ehkä Kansallisteatteri, Ateneum, Kiasma tai Oodi, ollaan junamatkalla, opitaan kulkemaan metrolla, liikutaan ihmispaljoudessa ja ehkä jopa kuullaan ruotsinkieltä ihan livenä.

Osa saattaa kokea elämänsä ensimmäisen lentomatkan. Opitaan käyttäytymään uusissa olosuhteissa. Kulttuuria kerrakseen.

Mikä on tärkeää kaikissa kulttuureissa? Toistemme kunnioitus ja rehellisyys globaalin Tellus-yhteisön kunnianarvoisina jäseninä. Myös meillä aikuisilla on vastuu ylläpitää arvostavaa kulttuuria omassa käytöksessämme. Emme huuda vaan keskustelemme. Emme loukkaannu rakentavasta kritiikistä. Emme arvostele ylhäältäpäin ja tuomiten. Emme esitä olevamme toinen toistamme parempia. Pyydämme anteeksi. Arvostamme estetiikkaa sanoissa ja teoissa sekä kaikkea pientäkin kaunista ympärillämme, taiteessa ja toiminnassa. Hymy, ystävällisyys, avoin mieli ovat avaimet tulevaan suuntaavaan toimintakulttuuriin. Sen tuloksena kaikilla on parempi elää omana rehellisenä itsenään osana maailmanlaajuista ”eläin nimeltä ihminen” yhteisöä.

Me itse luomme sosiaaliset toimintakulttuurit ja taiteet; toimitaan molemmissa kestävän kehityksen kasvattavasta ja positiivisesta näkökulmasta.

Haudataan toimimattomiksi ja huonoiksi todetut kulttuurin syrjähypyt, esimerkiksi hyvä-velijärjestelmät, sukupuolten epätasa-arvoisuus ja rasismi.

Mitä on kyltyyri, mitä on taide, mikä voi olla runo?

”Runo voi olla lyhyt tai ääretön. Sinä voit olla runo. Kesä ja kilpukan kukka rannan hiesussa. ”

Kommentoi

Hae Heilistä