Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Renki, josta taitaa olla tulossa isäntä

Kilpailu- ja kuluttajaviraston ryhmäpäällikön Paula Hannulan haastattelu hätkäytti: ettäkö pankit ovat luopumassa niistä paperisista tunnuslistoista!

Itse vielä olen sen pankiltani saanut, ja vaikka nettinatiivit sitä ehkä kömpelönä pitävätkin, olen itse siihen tyytyväinen: saan maksettua laskuni kotiläppäriltäni  –  nimenomaan läppäriltä, puhelinhan on viestittelyä varten  –  eikä minun tarvitse tuhlata aikaani uuden tekniikan opetteluun.

Hannulan haastattelu löytyy toisaalta tästä lehdestä. Juttu sai alkunsa siitä, kun Mirja Oras tuli turhautuneena Karjalan Heilin toimitukseen ja kertoi, kuinka pankkiasioiden hoito kotikonstein oli pari päivää aikaisemmin tyssännyt siihen, että hänen olisi pitänyt tehdä jotain päivityksiä, joihin hänen tietonsa ja taitonsa eivät olleet riittäneet.

Oraksen esimerkki koski Nordeaa, jonka Joensuun konttorin johtaja Jani Koivunen antoi Heilille asialliset vastaukset ja laittoi vielä myöhemmin yleisen tiedotteen, missä hän kertoi pankkinsa uudistuksista.

Sama muutos koskee nyt kaikkia pankkeja. Paperisista tunnuslistoista ollaan hiljalleen siirtymässä sovelluksiin ja lukulaitteisiin, ja se tuo asiakkaille omat haasteensa.

Toivon uudistajilta ymmärrystä meille hitaammille.

Digihurmoksellisten olisi aika oivaltaa, että tämän ajan uusavuttomuus ei koske pelkästään avuttomampia vanhuksia vaan suurta joukkoa ihmisiä, jotka kyllä ovat tottuneet käyttämään tietotekniikkaa, mutta jotka ovat sitä mieltä, että tekniikka on renki, ei isäntä. Moni meistä ajattelee, että jos itse ei jotain ymmärrä, niin onhan noita nuorempia, joilta voi kysyä.

Niitä nuoria ei vain välttämättä ole paikalla silloin, kun tarvittaisiin, ja sitä tarvettahan tuntuu olevan aina vain aiempaa useammin.

Ajattelutapaa on nyt pakko muuttaa, ja se ottaa päähän. Me paperiajan kasvatit opimme ajattelemaan sivistystä semmoisena asiana, että ihmisen kuuluu lukea ja seurata aikaansa ja kuunnella lähimmäisiään ja sivistyä, että kasvaisimme henkisesti paremmaksi.

Nyt suuren osan ajasta, jonka voisi käyttää itsensä sivistämiseen, uhkaa hotkaista aika, joka on pakko käyttää alati uusiutuvan tekniikan opetteluun.

Tiedän, puhelimesta kätevästi löytyvä tieto nopeuttaa sen yleissivistävän tiedon hankkimista.

Samalla se veltostuttaa, koska mitään ei tarvitse enää välttämättä muistaa. Ja ennen kaikkea: se eriarvoistaa.

Pysäyttävä oli se Paula Hannulan kertoma tieto, että köyhillä ei ole enää varaa hankkia uusia laitteita niin tiuhaan tahtiin kuin uusien sovellusten toimintaan saaminen vaatisi.

Kommentoi

Hae Heilistä