Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Jentta Ilanmaa

Karhukoira nousi kympin sakkiin

Voimakas, komea, rohkea, periksiantamaton ja vähän juro – karjalankarhukoira on rotu, josta me pohjoiskarjalaiset voimme hyvällä syyllä ylpeillä.

Silläpä olikin mukava lukea Suomen kennelliiton viikko sitten julkaisemia viime vuoden rekisteröintilukuja: karjalankarhukoira teki edellisvuodesta huiman 30 prosentin nousun ja kipusi 900 rekisteröidyllä pennulla kymmenen Suomen suosituimman koirarodun joukkoon sijalle kahdeksan.

Tulisieluinen suurriistakoira ei ole jokamiehen tai -naisen koira, joten karhukoiran suosio korreloi pitkälti haukuttavan riistan määrää ja metsästysolosuhteita.

Metsämiehet itse ovat selittäneet rodun suosionvaihteluja niin hirvien tai hirvilupien vähyydellä kuin susien paljoudellakin. Pahimmillaan karhukoiria rekisteröitiin jokunen vuosi sitten vain viitisensataa vuodessa, ja tuolloin jotkut jo pelkäsivät maakunnan nelijalkaisen ylpeyden hiipuvan pikkuhiljaa metsästyskoirahistorian hämärään.

Onneksi näin ei ole käynyt.

Kasvattajat ovat pitäneet huolen siitä, että rotu on pysynyt terveenä ja käyttöominaisuuksiltaan erinomaisena ja pennunostajat ovat taas muistaneet, että oma vahva mustamme pärjää vallan mainiosti esimerkiksi viime vuosikymmeninä Suomessa suosituimmaksi hirvikoiraksi nousseelle ruotsalaiselle jämtlanninpystykorvalle.

Karjalankarhukoira on yksi viidestä kotimaisesta koirarodustamme. Kansalliskoiramme suomenpystykorvan pentuja rekisteröitiin viime vuonna 612 (sija 16) ja lapinporokoiria 337 (36).

Näiden kahden tilanne on ollut huolestuttava jo useiden vuosien ajan.

Esimerkiksi suomenpystykorvan geenipohja on kaventunut ohuen jalostusmateriaalin takia hälyttävän suppeaksi. Onneksi pystykorvaväki on reagoinut tilanteeseen ja kansalliskoiran tulevaisuutta rakennetaan nyt myös jalostuskoirien perinnöllinen monimuotoisuus huomioon ottaen.

Myös suomenajokoiran rekisteröinnit ovat murheellisessa pudotuksessa mutta pentuja rekisteröidään kuitenkin vielä reilut tuhatkunta vuodessa (sija 6). Ero on silti melkoinen niihin 4000 pennun vuosittaisiin lukemiin, joita takavuosina nähtiin.

Kotimaisista roduista parhaiten porskuttaa suomenlapinkoira, joka hövelillä perhekoiran luonteellaan on lunastanut paikkansa monen kodin seurakoirana.

Viime vuonna lapinkoiria rekisteröitiin ennätykselliset 1464 pentua ja se nousi Suomen toiseksi suosituimmaksi roduksi labradorinnoutajan jälkeen.

Kotimaiset koirarodut ovat tärkeä osa suomalaista kulttuurihistoriaa, ja jokainen pikinokan, karhukoiran ja suomenajokoiran vastuullinen kasvattaja ja omistaja on tärkeä lenkki tämän elävän kulttuuriperinnön säilyttämisessä. Toivottavasti teitä riittää myös jatkossa.

Kovasti hiljainen olisi nimittäin suomalainen metsä ilman sieltä kajahtavaa pystykorvan ja ajokoiran haukkua.

Kommentoi

Hae Heilistä