Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Kyllä osui ja upposi

”Nykyajan naiset: tekee Tinder-profiilin, on liian nirso, panee fuckboyta, särkee sydämensä, ei halua lapsia, bilettää liikaa, rupsahtaa, radikalisoituu feminismistä, kuolee yksin unohdettuna.”

Yllä oleva teksti on lainaus Joensuun alueen Jodelista. Niille, jotka eivät tiedä: Jodel on alun perin korkeakouluopiskelijoille suunnattu mobiilisovellus, jossa voi tehdä anonyymisti postauksia eli jodlata kaikille kymmenen kilometrin säteellä oleville henkilöille, jotka ovat niin ikään ladanneet Jodelin puhelimeensa. Sana kiirii sovelluksessa nopeasti paikallistasolla, minkä vuoksi sen käyttämisessä on paljon etuja.

Nykyisin kuitenkin liian usein kahden minuutin sovelluksen selaaminen riittää aiheuttamaan vitutuksen, kuten näköjään noin 80 prosentilla muistakin käyttäjistä. Parhaimmillaan joka kolmas keskustelu on yllämainitun kaltainen, naisia halventavasti käsittelevä, turhautumista huokuva purkaus.

Se, että sovelluksen omassa käyttäjilleen suuntaamassa mielipidekyselyssä edes tarvitsee mainita naisviha (muttei miesvihaa) vastausvaihtoehtona kysymykseen, jossa tiedustellaan, mikä Jodelissa on huonoa, on huomionarvoista. Herran vuonna 2019, kaiken me too -hässäkän jälkeen, naisviha on tietyssä porukassa vain kasvanut, jos mahdollista.

Jodel on vain anonyymi sovellus, jossa iso osa negatiivisesta kirjoittelusta on aina turhanpäiväisiä provoja ja trolleja. Se, että postauksia tulee samasta aiheesta jatkuvalla syötöllä, kertoo kuitenkin siitä, että trollauksen tarve kumpuaa jostakin.

Erilaisten arilahdenmäki-tapausten myötä jotkut miehet tuntuvat ottaneen julkisuuteen nousseet tapaukset kollektiivisena hyökkäyksenä miessukupuolta kohtaan, ja päättävät kostaa tämän kollektiivisena katkeruutena ja vihapuheena naissukupuolta kohtaan. Valitettavasti enemmistöstä poikkeavat öyhöttäjät ovat aina niitä, jotka ajavat asiaansa somessa kaikkein räikeiten. Ja tylsyttääkseni pahimman terän, dissausta tapahtuu tietysti toiseenkin suuntaan, mutta huomattavasti vähemmän.

Toki me too -kampanjaan liittyen on tehty ylilyöntejä, kuten käräjille johtanut kirjoittelu Tomi Metsäkedosta, mikä muuten päättyi ihan oikeaan ratkaisuun. Näitä harvoja ylilyöntejä käytetään nyt kuitenkin perusteena varsinaisen aiheen ohi menemiselle ja unohtamiselle.

Me too -kampanja ja sen myötä esille tulleet tapaukset asettavat osan miehistä jostakin syystä niin koville, että aihetta täytyy ruveta toppuuttelemaan ja on todettava, että eiköhän se jo riitä, tai vaihtoehtoisesti vouhkattava, että uskaltaako naisia enää katsoa silmiinkään. Ei, ei se riitä, ja kyllä uskaltaa. Tiedätte itsekin, että kyse ei ole siitä. Niin kauan kuin suomalaiset auktoriteetit yhä lääppivät firman pikkujouluissa ja niin kauan, kun Kongon kaltaisissa maissa käytetään raiskauksia sodankäynnin välineenä, on tiedon levittämisen jatkaminen vähintä, mitä asian eteen voi tehdä.

Kaikkia ei voi pelastaa, mutta ei muutosta voi lopettaa siihen, kun itsellä on kaikki hyvin. Jatketaan siis vain sitä öyhötystä puolin ja toisin, koska tässä on selvästi vielä pitkä matka edessä.

Kommentoi

Hae Heilistä