Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Ema Hurskainen

Älytöntä suunnittelua

Kimmelin yökerho palvelee jatkossa tapahtumaravintolana, kertoi Heili joitain päiviä sitten. Kaupungin ykkösmesta on passé, eikä kiinnosta ihmisiä yhtä paljon kuin vaikkapa kännykän ruudun pyyhkiminen kotona jännittävän someuutisen turhassa toivossa.

En voi sanoa kuuluneeni Kimmelin yökerhon kanta-asiakkaisiin ja harvatkin pyrkimykseni lähempään asiakassuhteeseen ovat useimmiten päättyneet jo ulko-ovella. Puuttuvan kravatin, väärien kenkien tai päihtymystilan perusteella torpatut sisäänpääsy-yritykseni ovat jättäneet Kimmelin aina hieman etäiseksi.

Maata säännöllisen epäsäännöllisesti kiertävänä muusikkona olen kuitenkin nähnyt saman kuvion jo niin monta kertaa, että voin paljastaa vilauksen Kimmelin ja samalla Joensuunkin tulevaisuudesta:

“Entinen kaupungin ykkösmesta, johon jonotettiin parhaat päällä joka viikonloppu, mutta se on ollut kiinni jo vuosia”, kertoo taksikuski kaikkialla vallitsevaa kuolemanhiljaisuutta ihmettelevälle matkailijalle.

Toiminnan “kehittäminen” ovet sulkemalla ei tee yökerholle muuta kuin naulaa arkun kannen entistäkin tiiviimmin kiinni. Seuraava luonnollinen askel liiketoiminnassa on salin ikkunoiden peittäminen vanerilevyillä.

Tuuli puhaltaa yhdeksi suureksi ostoskeskukseksi rakennetun keskustan kaduilla, eikä missään näy ketään. Edes lehdenjakaja ei häiritse lauantaiaamun epätodellista hylätyn elokuvakulissin tunnelmaa, sillä hänetkin tehostettiin aktiivimallin tukileikkurin kautta kuntouttavaan työtoimintaan jo ajat sitten.

Sattumalta sen juuri saman tehokkuusmörön hanuriin häviää nyt myös tämä kuukausittainen kolumnipaikkani Karjalan Heilissä.

Niin hämmästyttävältä kuin se kuulostaakin, ei Heilillä ole varaa sitä jakavan Suomen Suoramainonta Oy:n lauantaijakeluhintoihin, koska Posti tekee saman halvemmalla. Postin pitäisi kuulemma veloittaa enemmän, että toiminta kannattaisi muillekin.

Se, miksi työnantajani ei vain suosiolla osta edullisempaa jakelupalvelua Postilta, on käsityskykyni tuolla puolen, mutta siksipä olenkin näissä potkuasioissa saama- enkä jakelupuolella.

Vallankumouksellinen idea: Ajatelkaa, jos olisikin verovaroin kustannettu postilaitos, joka jakaisi lehdet ja muun postin silloin kun niitä tarvitaan, sinne missä niitä tarvitaan ja pelkän työn hinnalla, ilman ulkopuolisten osakkeenomistajien voitto-osuuksia tai miljoonien hintaisia nimenmuutoksia kuvitteellisista imagosyistä.

Jotain sekin varmasti maksaisi, mutta toisin kuin nyt, Heili kolahtaisi ehkä lauantaiaamunakin postilaatikkoon entiseen tapaan. Ihan vain heittona tällainen visio.

Ainaisista synkistä ennustuksistani ja valituksestani huolimatta en silti oikeasti tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan minulle, Kimmelille tai Heilille.

Historiasta kuitenkin tiedän sen verran, että mikäli maailman ja ihmisten tilanteen kehitys jatkuu kuten tähän saakka, kaikki on hetkittäisistä takaiskuista huolimatta tulevaisuudessa paremmin.

Olen hyvin kiitollinen siitä, että sain pitää tämän kolumnipaikkani kokonaisen vuosikymmenen ajan. Kiitos Heili ja kiitos juuri sinä, nähdään taas!

Kommentoi

Hae Heilistä