Ruusufinni on hyvälaatuinen mutta sitkeä

Ruusufinni oireilee tavallisimmin symmetrisesti kasvojen kuperilla pinnoilla, poskilla, otsan keskiosissa, leuassa ja nenässä. Löydökset voivat olla punoitusta, finnimäisiä näppyjä ja ihon muhkuraista liikakasvua. Ruusufinni voi aiheuttaa myös silmäoireita.

Taudinkuvan moninaisuuden vuoksi ruusufinni luokitellaankin yleisimmin neljään alaluokkaan: punoittava eli erytematoottinen, näppylöitä ja märkäpäitä tekevä, fyymamuodostusta eli ihon liikakasvua aiheuttava ja silmien ruusufinni. Oireita voi olla samanaikaisesti joko yhdestä tai useammasta luokasta. Alaluokkien erottaminen on merkityksellistä, koska hoito kussakin alatyypissä on omansa.

Erytematoottinen ruusufinni on yleisin ja lievin muoto, joka esiintyy punoittavana ihona, ja jota kosmetologit ja naistenlehdet kutsuvat couperosa-ihoksi.

Punoitus voi olla lehahtelevaa tai pysyvää. Lehahtelevaa punoitusta voi yrittää lievittää pienellä propanololi-annoksella. Jatkuvaa punoitusta pystytään vähentämään pintasuonia supistavalla brimonidiinigeelillä. Lääkkeet ovat reseptivalmisteita. Laser- tai valoimpulssihoidolla voi saada pysyvän hoitovasteen.

Näppylöitä ja märkäpäitä tekevän ruusufinnin lievä tautimuoto voi talttua metronidatsolivoiteella (reseptivapaa) tai atselaiinihapolla (reseptivalmiste). Muitakin paikallishoitovalmisteita käytetään, mutta niiden hoitovasteesta on heikompaa näyttöä. Jos paikallishoito ei auta, sen rinnalla kannattaa aloittaa sisäinen lääkehoito, jona käytettään antibiootteja.

Fyymamuodostusta aiheuttava ruusufinni on vaikea-asteisin ja harvinaisin alatyyppi ja sitä esiintyy erityisesti miehillä.

Talirauhasen ja sidekudoksen liikakasvu aiheuttaa kiinteitä, myhkyräisiä muutoksia yleensä nenän alueelle. Alkuvaiheen tauti voi lievittyä isotretinoiinihoidolla (edellyttää ihotautierikoislääkärin tekemää lääkemääräystä), pidemmälle kehittyneessä fyymamuodostuksessa käytetään myös kirurgista hoitoa.

Vaihtelevia silmäoireita esiintyy jopa puolella ruusufinnipotilaista. Silmäoireita voi olla monenlaisia eikä ainoastaan niiden perusteella voi tehdä diagnoosia. Niiden pitkäkestoisuus tai taipumus toistua voi viitata ruusufinniin.

Ruusufinnin syytä ei tiedetä.

Perintötekijöillä on vaikutusta, mutta alttiusgeeniä ei tunneta. Pahentavia tekijöitä yhdistetään ruusufinniin paljon. Yleisimpiä ovat kortisonipitoiset paikallisvoiteet ja auringon UV-säteily. Muita pahentavia tekijöitä on kuumuus (esimerkiksi saunominen), kylmyys, voimakkaasti mausteiset ruuat, alkoholijuomat ja stressi. Jos tunnistaa pahentavia tekijöitä, niitä tulisi välttää.

Ruusufinni on siis tulehduksellinen, tavallinen ihosairaus, jonka taudinkuva on vaihteleva. Taudinkuva on hyvänlaatuinen, mutta kroonisuuteen taipuvainen. Oireita pystytään lievittämään sekä lääkehoidolla että pahentavia tekijöitä välttämällä, vaikka varsinaista parantavaa hoitoa ei olekaan.