Benito, Arttu ja Roman?
Kun pomo on lomalla, eivätkä vaatimukset journalisminiani kohtaan ole siten aivan yhtä korkealla kuin normaalisti, rohkenen tulla ongelmani kanssa esille näin julkisesti.
Kaikkihan muistavat surrealismiin taipuvaisen italialaisen sarjakuvataiteilija Benito Jacovittin, joka piirsi muun muassa lännensarjakuvaa nimeltä Cocco Bill? Se taisi ilmestyä joskus kauan sitten jonkin kotomaisen aikauslehdenkin sivuilla.
Sarjakuvan sankarina hääräsi kamomillateehen tykästynyt lännemies, Cocco Bill, joka ratkoi polulleen osuneita ongelmia pyssyjen avulla ja selvisi aina absurdien juonenkäänteiden jälkeen voittajaksi.
Eräästä Cocco Bill –albumin tarinasta syöpyi aikoinaan mieleeni sankarin tokaisu jossakussa ruudinkatkuisen tiukassa paikassa.
Hänen puhekuplassaan oli lause “Pelko pois Roosmari”.
Kyseisessä tarinassa ei ollut Roosmari-nimistä henkilöhahmoa, ja ajattelinkin repliikin viittaavan kenties Roman Polanskin elokuvaan “Rosemaryn painajainen” (Rosemary's Baby, 1968). Albumi oli vuodelta 1976, muistaakseni. Ainakin sieltämain sen täytyi olla, koska kaikki muutkin minun hallussani olleet Cocco Billit ajoittuivat 70-luvun loppupuoliskoon.
Mutta! Myös iskelmätähti Arttu Suuntala on ollut kehissä. Erään vahvistamattoman lähteen mukaan hän levytti vuonna 1976 kappaleen nimeltä “Pelko pois Rosemary”.Tästä voisi vetää kolme erilaista johtopäätöstä:
1. Sarjakuvan suomentaja on heittänyt radiossa noihin aikoihin soitetun A. Suuntalan rallin nimen Cocco Billin puhekuplaan, mahdollisesti jotakuta alkuperäiskielistä omituista sutkausta korvaamaan?
2. Vai olisiko ollut niin, että suomennettu sarjakuvahahmon tokaisu viittaa suoraan Polanskin leffaan? Mutta jos viittaa, niin mikä oli sitten alkuperäiskielisen teoksen repliikki?
3. Tai mikä herkullisinta: entä jos Suuntalakin flirttailee laulussaan Polanskin kauhuelokuvan kanssa? Olisiko vanhan liiton iskusävelmämies ollut salaa kauhuelokuvien ystävä?
Jahas. Huutelevat minua tuolla, taitaisi olla oikeitakin töitä tiedossa. Täytyy lopettaa.
Mutta vihjeitä voi toimittaa tämän lehden konttoriin nimimerkille ”Populäärikulttuurin salaliittoteoriat”.
Kommentoi