Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Eino Maironiemi

Maakuntavaalit

Jos jotakin kannattaa tehdä, se kannattaa tehdä huonosti.

Maakuntavaalit on valmisteltu niin sohlaamalla, eripuran ja monimielen vallitessa, että kansalaisilla on perusteltu oikeus odottaa tulevaisuudessa sellaisia sekasortoja, joista Friikkilän pojatkin olisivat ylpeitä.

Vaalit on määrä pitää lokakuussa 2018.

Kesä on tulossa, uskokaa pois, maata olisi lailla rakennettava, mutta lakien säätämisessä eivät ole todellakaan tierat lennelleet.

Lisäksi monille ihmisille ei ole valjennut, mitkä seikat ovat Suomessa niin kelvottomasti, että niiden korjaamiseen tarvitaan kokonainen hallintoporras.

Kansalaiset joutuvat pohtimaan maakuntavaaleissa lähinnä kahta kysymystä.

Voidaanko Suomessa tuottaa elintarvikkeita ilman puolta miljoonaa kepulaista?

Kuinka isänmaan terveyspalvelut jaetaan kansainvälisten ja kotimaisten sote-yritysten kesken niin, että lahjusten vastaanottaminen ja luovuttaminen on logistisesti mahdollisimman joustavasti järjestetty?

Maakunta- ja sote -uudistuksessa uuteen maakuntaorganisaatioon siirtyy tehtäviä ELY-keskuksista, TE-toimistoista, aluehallintovirastoista, maakuntien liitoista ja muista kuntayhtymistä sekä kunnista.

Yli 220  000 henkilöä siirtyy maakuntien palvelukseen kunnista ja kuntayhtymistä. Lisäksi maakuntiin siirtyy noin 5  000 työntekijää valtion aluehallinnosta.

Maahan tarvitaan noin 1  200 uutta vallanpitäjää, maakuntavaltuutettua, joista luultavasti osa istuu kunnanvaltuustoissa päättämässä yhtä, maakunnan toimielimissä toista ja eduskunnassa kolmatta.

Tämä on kansainvaellus eikä hallinnollinen uudistus.

Sitä valmistelee hallitus, jonka kannatus eduskunnassa ja kansan keskuudessa on kuin perskarva; yhtä ohut ja epäpuhdas.

Me emme ole tottuneet tähän.

Olemme tottuneet siihen, että valtioneuvoston jäsenet elävät hallituksensa viimeisen vuoden kuin lehmät lämpimässä vedessä ja korkeintaan keskittyvät nimittelemään avustajiaan ja tuttaviaan korkeapalkkaisiin virkoihin. Nyt mennään runnaati runnaa, kuten vapun edellä sopiikin.

Ehdokkaille tämä vaali on totisesti loiskaus onnettomaan kirnuun. Pitää olla poikkeuksellisen hyväuskoinen ja demokratiaan mieltynyt ihminen, että tempaisee nimensä paperiin ja vastaa asioista, joilla ei ole minkäänlaista laillista perustetta.

Ehdokkaiden olisi hyvä muistaa, että fanhurskhan kalu ei katua, mutta jumalattomalta menee lakkikin päästä.

Ne, jotka ovat varmoja siitä, ettei heitä ohjailla, voivat olla varmoja, että heitä ohjaillaan.

Valistuneimmat kansalaiset ovatkin ymmärtäneet, että näin on tehtävä, koska näin on tehtävä.

Edelleen Suomessa kuitenkin elää ämpyilijöitä, ankyröitä ja ärmättejä, vastahankaisia ja yhteistyöhaluttomia ihmisiä, jotka eivät ota uskoakseen, että se mikä on eduksi pääministeri Sipilälle, on eduksi isänmaalle.

Toistan: se mikä on eduksi pääministeri Sipilän suvulle, uskonveljille ja sisarille, kaverikapitalisteille, puoluetovereille ja kulloisillekin hallituskumppaneille, on Suomen etu.

Kertaan: jos tässä maassa sanoo yhdenkin järjen sanan, se on oitis kommunismia.

Kommentoi

Hae Heilistä