Julkaistu    |  Päivitetty 
Karjalainen

Mikä Boogie?

Toisen lomapäivän iltaruokaa tänään laittaessani hyräilin hmm- hm-hm-mikä-boogie, kun keittiönpöydän äärestä alkoi kuulua: ”Hei äijät, mikä boogie, hyvältä näyttää niinku kuuluuki…”. 11-vuotias tyttäreni lauloi täydellisin riimein iskelmälegenda Paula Koivuniemen rallatusta.

Viikko sitten Kuopion viinijuhlilla totesin itse kappaleen mieleenpainuvuuden. Siitä tuli hyvä mieli niin kuin kaikista niistä lapsena itsestään ulkoa opituista aikansa kadehdittavien, ihailemieni super-leidien Katri-Helenan tai Lea Laveninkin hiteistä.

Olin ruokaa laittaessani muutenkin fiiliksissä. Päivän saldona oli aamuvarhaisen metsälenkki hyvän ystävän ja koiriemme kanssa. Siihen yhdeksänkahvit korvapuustein pihakeittiössä. Terassilaattojen ynnä muiden tykötarpeiden kärräystä tonnisotalla iänikuiselle puuhamaalleni niin, että hartiat muistavat tehdyn työn tästä monta päivää eteenpäin. Maalausta rimaan, seinään, leikkimökkiin ja löhötuoliin. Näin illalla toimistorotan ruumis huutaen ”Halle lujaa” eikä vain lisää vauhtia piiskatakseen.

Väsyneenä olen siltikin vielä liekeissä.

Viileä heinäkuinen sää on helpottanut niin niiden pihani ensimmäisten perennapenkkien rikkaruohosotakonttaamista kuin sokkelien sutimista. Aktiivisuusmittari ranteessa todistaa tuntemukset. Normi-toimistotyöpäivään verrattuna askelsaldo on joka päivä vähintäänkin kolminkertainen. Mertarannan sanaan: ”Vaikka tekee kipeää, ihanaa leijonat, ihanaa!”

Festareita on tullut kahlattua (sananmukaisesti) enemmän kuin koskaan aikaisempina kesinä. Jo tähän mennessä, mitä tässä vielä ehtiikään! Maailmantähti Musea Seinäjoen mutavellissä tasasi kotimainen Hanhiniemi helteisessä Rääkkylän Kihauksessa. Aina vain jalka on vippassut kelistä ja matkasta riippumatta.

Naamakirjaa selatessa löytää helposti lisää Boogieta. Toinen on kavunnut Keski-Euroopan nyppylöille, yksi pinonnut kuutioittain puita, joku löhönnyt rannalla tai maistellut mansikoita torilla. Kuka keksii itsensä inspiroivista talkoista, vielä viileällä rannalla vartova äiti löytää uudelleen lukuharrastuksensa lapsen oppiessa uimaan valvojan opastuksella. Muutamana päivänä naapurin metsästä kuuluva moottorisahan ääni hiljenee kellon tarkasti kahvi- ja ruokatauoille. Iltapäivisin saha vain vaimenee sangen ajoissa ollakseen varsinaisesti töissä.

Tämä kummallinen Boogie tuntuu olevan joka puolella loma-Suomea. Minusta se kuvaa oivallisesti sitä, mitä jokainen meistä tekee mieluusti, omassa tahdissaan, lomalla tai vapaa-ajalla. Se voi olla jopa työtä tai vain lepoilua. Se ei ole vain hypetystä, fiilistä, asennetta tai trendi. Se ei ole riippuvainen säästä tai paikasta. Boogie on iloa ja nautinto siitä, mitä itse tykkää tehdä tai vaikka vain ajatella.

Luulen, että tämän pohdinnan seurauksena komppaan nyt oikeasti Facebook-kaverini Pietun monesti lähettämiä iloisia Boogie-Woogie -tervehdyksiä. Terkkuja Pietulle! Boogie on elämäniloa, jokaisen omin maustein, omin hetkin ja tavoin. Jospa säilyttäisin oman Boogieni myös kesäloman jälkeen!

Kommentoi

Hae Heilistä