Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Kaupankäyntiä ja kerjäämistä

Kerjääminen on ollut varmaankin koko ihmiskunnan historian ajan yksi tapa hankkia elantoa ja joillekin jopa elintasoakin. Kaupustelu taas on eräänlaista kaupankäyntiä, joka sinänsä on perinteistä ihmisten välistä toimintaa.

Kesäisin toreilla, pysäköintialueilla, teiden varsilla ja ovelta ovellekin liikkuvien kaupustelijoiden määrä lisääntyy myös Suomessa. Useinkaan nämä kaupustelijat eivät ole suomalaisia tai edes Suomessa asuvia. Hyvin usein he tulevat viikoksi pariksi, kenties lyhyemmäksikin ajaksi maahamme.

Heidän kaupustelemat tuotteensa ovat varsin usein laadultaan ja kunnoltaan kyseenalaisia tai jopa suoraan jätettä tai romua.

Paljon on näillä kaupustelijoilla tarjolla aika usein myös varastettua tavaraa. Ostoaikeissa olevalla pitäisi hälytyskellojen päässä soida, jos tarjolla oleva tuote on hinnaltaan poikkeuksellisen halpa tai hinta-laatu suhde ei ole muuten kohdallaan.

Saattaa myös käydä niinkin, että kaupustelija esittelee tuotetta, joka voi olla hyvinkin priimatavaraa, mutta sen ostamaan erehtynyt hyväntahtoinen kansalainen saakin itselleen kaupustelijan varastoista ”vastaavan” tuotteen, joka ei sitten laadultaan tai kunnoltaan vastaakaan esiteltyä tuotetta. Eipä tällaisiin kauppoihin ole syytä ryhtyä. Pahimmassa tapauksessa voi syyllistyä ostajanakin rikokseen.

Kerjäläiset ovat kuuluneet Suomea eteläisimmillä alueilla yleiseen kaupunki- ja katukuvaan aina. Joillekin ihmisille kerjääminen on elämäntapa, joillekin se on pakko, välttämättömyys ja ainoa mahdollisuus elää.

Nykyisin kerjääjät voivat kuulua myös järjestäytyneeseen kerjäämisorganisaatioon. Osa kerjätystä rahasta voi ohjautua jopa järjestäytyneen rikollisuuden käyttöön.

Kerjääminen ja kaupustelu eivät sinänsä ole kiellettyjä, eikä niiden harjoittamiseen liity sinänsä mitään rikosta tai rikollista. Jos kerjäläinen istuu rauhassa rahakipponsa kanssa kadunkulmassa eikä häiritse ketään, on hänellä siihen oikeutensa. On sitten aivan jokaisen oma asia auttaako tätä anojaa vai eikö auta.

Aivan samoin on kaupustelijan kanssa. Jos kauppaaja tarjoilee tuotteitaan ostettaviksi asianmukaisesti ja jos vielä myyntipaikan luvat ovat kunnossa, niin se on hänen oikeutensa.

Moitittavaksi ja rikolliseksi nämä toiminnat voivat kuitenkin muuttua silloin, kun niihin esimerkiksi liittyy uhkaavia eleitä, hyökkääviä liikkeitä, suullisesti esitettyjä uhkailuja ja muunlaista, pelkoa herättävää uhkaavaa käyttäytymistä.

Mikä sitten on häiritsevää käyttäytymistä tai toimintaa? Jokainen meistä kokee häiritseväisyyden eri tavalla eikä sitä voi yleisesti määritellä. Poliisi arvioi ja ratkaisee häiritsevän käyttäytymisen aina tapauskohtaisesti.

Kommentoi

Hae Heilistä