Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Heilin Avustaja 2

Muu maa mansikka

Leikitään sellaista, että minä haluaisin perustaa mansikkamaan. Vuokraan sitä varten maata, jonka lannoitan. Istutan taimet, levitän suojakankaan, mullitan ja kastelen.

Toivon että tulevana kesänä mansikoita olisi myytäväksi asti, ja ne muuttuisivat palkaksi. On silti olemassa riski, että satoa ei tulisi, ja investointini menisivät hukkaan.

Kesällä ilahdun, kun ennätysmäärä mansikoita on kypsynyt. Päivät kuluvat pellolla, illat ja viikonloput marjoja myyden. Laskelmieni mukaan minulla on varaa palkata kaksi mansikanpoimijaa avukseni. Työntekijät saapuvat mansikkamaalle, ja toinen tarttuu heti hommiin.

Toinen epäilee kykyään työntekoon polviensa varassa, ja pyytää polvisuojia. Hankin hänelle sellaiset.

Pian poimijat huomaavat, että aurinkosuoja olisi tarpeen. Toinen tuo kotoaan lippalakin, toinen kokee, että minun tehtäväni työnantajana on huolehtia suojasta. Hankin hänelle hatun.

Samaisen poimijan mielestä on epäreilua, että he eivät saa syödä poimimiaan mansikoita. Selitän, että yritän saada sadolle tuottavuutta ja ehdotan, että he ostaisivat marjoja tuotantokustannusten hinnalla.

Se on työntekijäni mielestä pöyristyttävä ajatus, eihän mansikoita tulisi poimittua ilman heitä, joten oikeus syömiseen on oltava. Suostun pyyntöön.

Pian mansikoita naposteleva työntekijäni pyytää ylimääräistä vapaata. Suostun tuuraamaan oman vapaa-aikani kustannuksella, mutta hei, olenhan lopulta vastuussa mansikkatarhan toiminnasta.

Syksyllä suoritan laskelmia havaitakseni, että toinen työntekijä on tullut maksamaan minulle puolet vähemmän. Jos pidän heidät molemmat, täytyy minun tasapuolisesti tarjota työsuhde-etuja myös toiselle, ja siihen minulla ei olisi varaa.

Kutsun heidät palaveriin, ja kerron tilanteen. Selitän, että mansikkamaan pyörittäminen on pian tappiollista, enkä kykene maksamaan molempien kuluja. Toinen on siis irtisanottava.

Valitsen työntekijän, joka on minulle edullisempi mahdollistaen siten tuotannon jatkumisen, tosin mansikkarivejä supistamalla.

Lupaan tarjota jäävälle työntekijälle jatkossa lippalakin, polvisuojat ja mansikoita bonuksena siitä, että hänen työtaakkansa kasvaa.

Toinen työntekijä kokee tulleensa petkutetuksi, ja hän kerää kasaan toisilta mansikkamailta ne työntekijät, jotka ovat tulleet irtisanotuksi vastaavasta syystä. He perustavat ammattiyhdistysliikkeen, ja vaativat kaikille mansikanpoimijoille samoja oikeuksia kuin mansikkatarhan omistajillakin on.

Ja minä kun vaan halusin perustaa mansikkamaan.

Kommentoi

Hae Heilistä