Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Anna Estola

Miun maailma

Oletko menossa tänä kesänä kesäteatteriin?

Hyvä, koska todennäköisesti olet. Kesäteatterikulttuuri on hienoimpia asioita sekä Suomen kesässä että maamme teatterikulttuurissa. Kesäteatterissa suositaan usein kotimaista, ja silloin harrastajaryhmien ja ammattiteatterien välinen kuilu pienenee, sillä esimerkiksi Pohjois-Karjalassa tekijäyhteisö on se, joka tarjoaa resurssit tekemiselle. Juhannuksen jälkeen teatterikesä alkaa olla hyvässä vedossa ja Joensuun alueella tehdään hämmästyttävän paljon esityksiä näihin resursseihin nähden.

Se, että uskaltaa todeta maailmasta ylipäätään mitään, vaatii äärimmäistä rohkeutta.

Se, että vie sen lavalle, vaatii vielä enemmän. Edellytys on silloin, että sanomasi on lausunto tästä maailmasta, joka on kuulemisen arvoinen ja johon kannattaa käyttää iltansa. Iltansa nimittäin voi käyttää kärpästen tappamiseen, taskubiljardiin tai kanasalaatin tekoon ennemmin kuin kuunnella harkitsemattomia väitteitä tästä elämästä.

Taiteentekijän vastuu lepää myös kesäteatterissa ja kesäteatteri-sanaa käytetään usein huolettomasti kuvaamaan löperösti tehtyä kliseistä esitystä, jonka sanoma usein jää hieman epäselväksi.

Yleisön edessä esiintyminen tarjoaa mahdollisuuden, jota ei myöskään kannata haaskata puolivillaisesti rakennettuun esitykseen. Se on mahdollisuus tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi ja kenties yritys auttaa katsojaa ymmärtämään itseään ja muita ihmisiä paremmin.

 

Sanooko joku nyt, että ei se ole niin vakavaa? Että ei pidä ottaa niin tosissaan? Ehkä kesäteatterissa usein on ajatus tehdä elämästä hetkeksi hieman kevyempää?

Tosikoksi saa vapaasti sanoa, olen sinut sen kanssa. Olen sinut sen kanssa, että minua joskus ärsyttää, jos taustalla kuopsuttelevat kanat vievät huomion näyttämön tapahtumista tai vitsiä väännetään lavalla väkisin. Pointtina lienee kuitenkin se, että saan ajatella niin ja että myös kesäteatterissa olisi variaatiota ja tilaa uusille avauksille ja yleisö löytäisi tiensä kaikenlaisiin esityksiin.

Kun tekijät ovat laittaneet itsensä likoon, haastaneet itsensä ja etsineet teoksen maailmaa, olemme yleisönä velkaa sen, että uskallamme haastaa itseämme teoksen edessä.

 

Kesäteatteriin lähtemisen kynnys on matala ja se on tapa nauttia kesästä, joissa paistetaan makkaraa, turistaan mukavia ja vietetään iltaa.

Myös hyttysten lätkiminen kirkkaissa kesäilloissa ja sateessa tutiseminen kuuluvat teatterikesään, eikä ketään haittaa vaikka talvella näitä kiusallisia elementtejä ei siedettäisi mistään hinnasta. Kesä pehmentää ja löystyttää hermot.

Taide voi parantaa ja tehdä meistä parempia ihmisiä. Draama, aito ajatus ja aito tunne voivat tehdä myös elämästä helpompaa ja mielekkäämpää. Kun menen teatteriin, haluan sieltä välineitä elämään ja sellaisia tarinoita, joista toivon että ne jäisivät elämään vuosikymmeniksi. Odotan aina vaikuttumista, väitteitä, jotka ovat syviä ja totta ja tunnetta siitä, että minua on puhuteltu ja kanssani on keskusteltu. Se on tapa minulle tehdä ja kuluttaa taidetta.

Kommentoi

Hae Heilistä