Julkaistu    |  Päivitetty 
Karjalainen

Oivalla kesä ja nauti

Emme me mitään puuhamaita tarvitse.

Pohjois-Karjala on täynnä kesäkohteita. Otetaan nyt esimerkiksi Ilomantsi, josta nauttimiseen ei yksi päivä riitä.

Parppeinvaara tiedetään, mutta siitä ei välttämättä ole hoksattu nostaa esille kaikkia kiinnostavia puolia. Monia kauhistuttaa jo Mateli Kuivalattaren nimen mainitseminen: joku Kantelettareen riittyvä runonlaulaja  –  tylsää.

Tylsyys on kuitenkin kaukana, kun selailee Tiina Sepän helmikuussa tarkastettua väitöskirjaa Kohtaamisia menneen kanssa  –  tutkimus kansanrunousaineistojen synnystä ja myöhemmistä tulkinnoista, josta tarjoillaan pientä maistiaista tämän lehden sivuilla 8–9.

Runonlaulajat pureutuivat syvälle oman aikansa elämään, ja oikein tulkittuina heillä on annettavaa tämänkin päivän ihmisille.

Tämän päivän ihmisiä kiehtovat historian dramaattiset kysymykset, kuten vaikkapa se, ketkä linnoittautuivat Ilomantsin Havukkakalliolle, milloin ja keitä vastaan.

Vanhan linnavuoren huipulla voi päästää mielikuvituksensa lentoon, mutta voi siellä myös nauttia luonnon rauhasta.

Jokien äärellä tajuaa olevansa itsekin osa suurempaa kokonaisuutta.

Pielisjokea ja Koitajokea ovat vuosisatojen aikana sotajoukot ylittäneet, mutta ovat niillä lipuneet myös eränkävijöiden veneet, ja on niiden luona muitakin rauhan askareita tehty.

Möhkössä on rikastettu järvimalmia ja Pielisjokea on kanavoitu, jotta Ylä-Karjalan tuotteilla olisi pääsy Joensuun ja Saimaan kanavan kautta maailmalle.

Laulut ovat soineet kautta aikojen.

Mateli Kuivalatar kuoli 1846 eli samana vuonna, kun Johan Ludvig Runeberg kirjoitti sanat Maamme-lauluun, jota Fredrik Paciuksen sävellyksen mukaan on laulettu Suomessa 1900-luvulla, jonka jälkimmäistä puoliskoa hallitsi tässäkin maakunnassa Matelin jälkeläisen Toivo Kärjen musiikki.

Sitä musiikkia esitti muun muassa onkamolaisen Osmo Lihavaisen tango-orkesteri, jonka tekemisiin voi tänä kesänä eläytyä talkoin kunnostetulla Onkamon lavalla.

Kesämme vahvuus olemme me ja meidän esi-isämme.

Se on vain hoksattava.

Havukkakallio ja sen kiehtovat tarinat ovat nyt piilossa. Piilossa on myös monta muuta jännittävää asiaa, jotka joku tietää, mutta joiden arvoa ei ole välttämättä tajuttu.

Oivaltakaamme  –  vaikkapa se, kuinka ennenkokemattomaan kesään me nyt Joensuussa sukellamme.

Joen länsipuolelle on noussut monta uutta kahvilaa ja kioskia ja itäpuolellakin on uusia kahviloita, ja molempia rantoja yhdistää kävelysilta, jonka ansiosta Kuhasalossa 1500–1600-luvuilla ollut luostarin paikka on lähempänä kuin koskaan.

Historia ja luonto ovat läsnä. Musiikki soi. Ihmiset kohtaavat  –  niin toisiaan kuin menneisyyttäkin.

Nauttikaamme.

Kommentoi

Hae Heilistä