Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Petri Varis

Ihmisen parasta aikaa

Tällä viikolla vietetään vuoden vilkkainta viikkoa Joensuussa.

Kaupunkiin saapuu tuhansia ihmisiä ympäri Suomen ja erilaisia festaritapahtumia järjestetään yleisöille vauvasta vaariin. Olen itse kiertänyt festivaaleja pikkumuksusta lähtien ja viimeisen kymmenen vuoden ajan puuhannut tapahtumien parissa myös työkseni.

Silti festarit ovat minullekin mysteeri. Miksi ihmiset matkustavat tuhansia kilometrejä asuakseen teltassa ja uhraavat omat kallisarvoiset kesäviikkonsa vapaaehtoistyöhön?

Mietitäänpä.

Ensimmäinen asia on musiikki.

Elävä musiikki on ikiaikainen voima ja ihmisten varhaisimpia kommunikaatiomuotoja. Keikkojen kokeminen yhdessä, varsinkin valtavassa porukassa, on parhaimmillaan todella vaikuttava elämys. Festarikeikkojen kollektiivinen hurmos on olotila, joka jokaisen pitäisi kokea.

Hurmosta on historiassa käytetty paljon myös väärin, mutta festareilla päällimmäinen tunne on ylitsevuotava rakkaus ympärillä olevia ihmisiä kohtaan. Hyvällä keikalla on ihan ok halata tuntematonta.

Hurmokseen liittyy läheisesti myös yhteisöllisyys. Yhteisöllisyys saa tänäkin kesänä tuhannet vapaaehtoiset työskentelemään tapahtumissa.

Joensuussa yhdessä tekeminen kulttuuri on vanha ja komea.

Kaupungissa järjestetään kuluvan viikon aikana ainakin kuusi erilaista tapahtumaa Popkadusta Ilovaarirockiin ja graffitin SM-kisoihin. Jokaisen tapahtuman taustalla on vapaaehtoisten muodostama yhdistys, joka tekee pyyteetöntä työtä muiden hyväksi.

Ilosaarirockin vapaaehtoisia, varsinkin uskomatonta työtä tekeviä ympärivuotisia vastaavia seuratessa tajuaa miksi minäkin olen tähän hommaan ajautunut. Tuntuu huikean hyvältä, kun voi luoda hienolla porukalla muille elämää suurempia elämyksiä. Ehdotan patsasta torille kaikille vapaaehtoistyöntekijöille.

Kolmas ja erittäin merkittävä asia on tuhmuus.

Festareilla saa olla vähän tuhma. Ei missään nimessä ilkeä eikä pahansuopa, mutta pikkuisen tuhma. Festarit ovat väärän kuninkaan päiviä, jolloin normaaleja käyttäytymissääntöjä ei tarvitse noudattaa. Toimitusjohtaja saa pukeutua viittaan, perheenpää saa valvoa ympäri vuorokauden, voi laulaa nuotin vierestä pussata ihmistä jonka nimeä ei muista.

On voittamaton tunne elää festarikuplassa, jossa pukeudutaan hassusti ja telttaillaan muutama vuorokausi samanmielisten kanssa. Arki katoaa, kun leirintäalueen portista astuu ulottuvuuteen x.

Festari on ihana tunne. Kokeilkaa, vaikka kerran elämässä.

Tällä viikolla Joensuussa vietetään taas kesän parhaita päiviä, ei kannata jättää väliin.

PS: yksi tärkeä asia analyysistä unohtui. Nimittäin lempi. Ilosaarirockin yleisöstä 42 prosenttia on sinkkuja. Rakkaudentäyteistä Rokkiviikkoa!

Kommentoi

Hae Heilistä