Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Jestas mitä tekijöitä

Onpa edetty on.

Kun Karjalan Heili teki ensimmäisen festivaaleihin keskittyneen erikoisnumeronsa heinäkuussa 2011, Popkatu-kaupunkifestivaali eli jo vahvasti, mutta julkinen keskustelu painottui Ilosaarirockiin. Heilin erikoisnumero keskittyi tuomaan voimakkaasti esille käsitettä rokkiviikko.

Nyt sekin sana tuntuu jo kovin puutteelliselta.

Kaupungin palkkaama tapahtumapäällikkö Markku Pyykkönen puhuu kesän parhaasta viikosta, joka on paljon muutakin kuin rockia. Osa kokonaisuutta on esimerkiksi klassista tarjoava Joensuun Musiikkijuhlat.

Joensuussa on ymmärretty, mikä voima on erilaisten tekijöiden saattamisessa yhteen.

Tai eipä noita tarvitse saattaa, itsehän ne hakeutuvat toistensa kanssa yhteistyöhön. Kaupungin hoitama markkinointi vain on se viimeinen silaus.

Eikä maakunnan kulttuurinen voima siihen pääty, kun Volbeat päättää Ilosaarirockin sunnuntain 17. heinäkuuta jo vaihduttua maanantaiksi.

Seuraavana viikonloppuna alkaa Lieksassa vaskiviikko, Liperissä Taipaleen kulttuuriviikko ja Polvijärvelläkin oma tapahtumansa.

Popkadussa eri tapahtumat yhdistyvät. Taipaleen kulttuuriviikolla ensi-iltansa saava Kruuga  –  karjalaiset lauluhäät esimerkiksi esittäytyy torilavalla perjantaina 15. heinäkuuta.

Kruugan ohjaa Anneli Mahlamäki, ja hänestä päästään niin ikään Popkatuun ohjelmaa luovaan Botaniaan.

Molemmat, Malhlamäki ja Botania, olivat mukana tässä lehdessä sivulla 6 esitellyn uuden Joensuu-aiheisen laulun ja musiikkivideon teossa. Siinä tiivistyy se upea yhteishenki, joka tässä kaupungissa nyt vallitsee: roolissa tai toisessa mukana oli Karjalan Heilin väkeä, muusikoita, näyttelijöitä,  video-osaajia, puutarhaihmisiä, kaupunkikin.

Laulun syntyä seuratessani ihailin ennakkoluulottomuutta, jolla ammattilaiset omaa osuuttaan hoitivat.

Kesäkuussa kun seurasin Joensuun konservatoriolla äänitystä, pysähdyin hämmästelemään, että jumprahuiti, tuossa nuo nyt työstävät jotain, joka lähti liikkeelle minun radiotuokiostani.

Tuli oivallus, että perhana, ne eivät nauraneet epämusikaaliselle juntille.

Hiukan häpeillen tarjosin sanoitusklönttiäni ammattimies Jari Lappalaiselle, taisinpa laittaa saatesanoihin, että älä nyt hirveästi naura. Liekö nauranut, en tiedä, mutta asiallisesti hän alkoi jalostaa tekstiä.

Ei se mitenkään itsestään selvää ole: aika paljon tässä maailmassa on ilkeitä naurajia ja tylyjä torjujia.

Eppäillä tuota soppii, että nepä eivät loppujen lopuksi ihmeempiä saavutakaan. Tässä saavutettiin ainakin se, että joukko ihmisiä oppi tuntemaan toisensa.

Tiedä mitä se joskus vielä poikii.

Kommentoi

Hae Heilistä