Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Rauhaa päälle maan

Viime sunnuntaina Twitterissä alkoi levitä viesti, että unelma uskonnottomasta maailmasta on tänään lähempänä kuin eilen.

Surulliseksi veti.

Tässä tilanteessa hyökkäys uskontoja vastaan on samanlaista terroristien tukemista kuin vastaanottokeskusten ikkunoiden särkeminen: viha ja vastakkainasettelu leviävät ja Isis riemuitsee.

Sunnuntai oli myös päivä, jolloin luterilaiset, ortodoksit, shiiat, sunnit ja juutalaiset marssivat rinta rinnan Senaatintorilta Ranskan suurlähetystölle, ja myös hindut pitivät oman puheenvuoronsa.

Olisi sille samalle marssille uskonnottomiakin mahtunut. Tiedä vaikka joku lie osallistunutkin.

Uskontokuntiin ei ole pakko kuulua tunteakseen pyhyyttä.

Luonto semmoisenaan luo tunteen kuulumisesta johonkin suurempaan. Tuulen suhina, linnun lento, kasvikunta, tähdet taivaalla. Aina ne ovat olleet, ja aina ne ovat oleva, ellei ihminen hulluudessaan tasapainoa järkytä.

Uskonnot puhuvat luonnon vaalimisesta, ja siihen on myös uskonnottomien helppo yhtyä.

Miksi emme siis suvaitsisi toisiamme? Jos joku ei halua jumaliin uskoa, se hänelle suotakoon. Suotakoon myös jumaliin uskominen meille, jotka jotakin uskoa tunnustamme.

Uskonnot tuovat lohtua monille, joita arki ahdistaa.

Ne ovat valtava myönteinen voimavara, jos väärien profeettojen kiihotukselta leikataan siivet.

Siksi uskontojen opetuksesta kouluissa ei pitäisi missään nimessä luopua.

Päinvastoin, niiden opetusta pitäisi nimenomaan tässä maailmantilanteessa laajentaa. Ne ovat osa yleissivistystä, ja sivistystä me tarvitsemme poistaaksemme ennakkoluuloja.

Sami Yaffan Ylellä pyörivän Sound Trackerin tuorein jaksokin antaa kuvan elämää rakastavasta islamista.

Alkamassa on aika, jota me kristityt kutsumme adventiksi. Amerikoissa kun halutaan kunnioittaa muidenkin kuin kristittyjen tunteita, toivotus muotoillaan sanoin Happy Holidays.

Riemuitkaamme ja hiljentykäämme.

Musiikki ylevöittää, ja näinä viikkoina siitä voi taas nauttia kirkoissa ja konserttisaleissa.

Valot loistavat ikkunoissa, ja jos toisenlaista valoa kaipaa, voi mennä maalle, missä valosaasteeksi kutsuttua taajamien ilmiötä ei ole. On   –  elleivät pilvet satu jumittuneen yläpuolelle  –  vain kirkas tähtitaivas ja tunne ikuisuudesta.

Kommentoi

Hae Heilistä