Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Eeva Jokinen

Torstai on viikon unohdetuin päivä

Otsikon väite esiintyy Veijo Meren romaanissa Irralliset.

Lause tuli mieleeni, kun opiskelija huikkasi lähtiessään keskiviikkona vastaanotoltani: ”Hyvää viikonloppua!” Olen tavannut ajatella, että vastaavat toivotukset tarkoittavat oikeasti hyvää loppuviikkoa. Meren kautta avautuu kuitenkin tulkinta, että viikonloppu alkaa tosiaan keskiviikkona huipentuen perjantai-iltaan tai lauantai-aamuun – elämäntilanteen mukaan vaihdellen.

Näin torstai unohtuu ja liudentuu pikkuperjantaiksi. Unohtamalla torstai saadaan viikonlopusta melkein puolen viikon mittainen. Vaan miksi viikonlopusta pitää saada mahdollisimman pitkä? No tietysti jotta olisi enemmän vapaata aikaa, omaa aikaa tai mahdollisuus rentoutua.

Tutkimuksissa on jo jonkin aikaa havaittu kaksisuuntainen liike: elämän eri alueet sekoittuvat keskenään samalla kun eläjät rakentavat niiden välille patoja hartiavoimin.

Digiaikaan töitä voi tehdä missä ja milloin vaan, samoin kuin vaikka harrastaa politiikkaa. Samaan aikaan kodinrakennus, sisustus ja ruuanlaitto ovat suositumpia kuin koskaan.

Lähikaupan lehtihyllystä löytyy joka viikko kymmenen uutta kotilehteä, joissa kerrotaan, kuinka suojaus tehdään ja koti kehystetään. Tänä syksynä ollaan edelleen minimalistisia ja rouhean rustiikkisia, ja lisäksi muodissa ovat somesisustus, sininen ja betoni.

Vaikka rajojen vuotamisen ja vuotojen paikkaamisen toimet ovat tavallaan vastakkaisia, yhteistä niille on, että kummallakin voi tehdä rahaa. Kun olemme aina saavutettavissa ja komennettavissa töihin – näin tapahtuu sekä huippuyrityksissä että siivoustyötä välittävissä vuokrafirmoissa, vieläpä yliopistossa – työvoimamme voidaan muuttaa optimaalisesti voitoksi.

Kun sitten suojelemme itseämme rakentamalla kotoisuutta, se maksaa juuri niin paljon kuin siihen on varaa käyttää.

Ei se ole yllättävää, sillä näin toimii kapitalismi. Mutta jännittävää on se, miten muuttuvat vapaan, oman ajan ja rentoutumisen sisällöt. Vaikka viikonloppu olisi neljän päivän mittainen, se ei merkitse yhtään vähempää työtä.

Pitkän, ihanan ja rentouttavan viikonlopun rakentaminen edellyttää monenlaista toimeliaisuutta: Pitää ajaa mökille tai matkustaa vapaa-ajan viettokohteeseen, tai ainakin suunnitella, mitä kaikkea ihanan vapaata ja elämyksellistä tekisi. Jotta voisi olla ihanan rennosti laiska. Viettää laatuaikaa. Hidastaa tahtia ja käpertyä oman kodin suojaan, kuten useat kotoilulehdet opastavat juuri marraskuussa.

Hidastaminen vaatii kamalasti työtä.

Meren romaanissa torstai oli päivä, jolloin irralliset tapasivat – vaikka taisivatkin jäädä irralleen. Sen ryydittämänä ehdotan, että unohdettu torstai otetaan hiljaisesti haltuun. Se olkoon päivä, jolloin ei hidasteta eikä kiihdytetä.

Ollaan vaan ihan irrallaan. Aloitetaan heti huomenna.

Tai jätetään silleen.

Kommentoi

Hae Heilistä