Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Veikko Huotarinen

Olenko minäkin agentti?

Lehdissämme kerrotaan, että jokainen Venäjän maaperälle astunut ulkomaalainen on agentti. Mikä se sellainen kummajainen on?

Nykysuomen sanakirjaa mukaillen agentti on sot. päämajansa johdolla suorittava, salaista tiedustelua harjoittava henkilö.

Sinäkin suomalainen, joka käyt lähialueillamme naisissa tai bensiiniä hakemassa, olet agentti. Nimikkeesi mukaan sinua pidetään silmällä, tarvittaessa vangitaan ja pannaan vastuuseen.

Sota-ajan lapsena hyvin vielä muistan, että agentiksi silloin kutsuttiin jokaista, joka vakoili maatamme vihollisen hyväksi ja samalla teki tihutöitä. Kun pirtissämme aikuiset puhuivat vakoilemisesta ja vakoilijoista, alkoi pelottaa.

Asuimme lähellä rajaa pikkuruisessa mökissä sotavankileirin vieressä Suomussalmen Haukiperässä. Sotaiset lasten leikit ja vakoilu olivat päivittäisiä pihaleikkejämme.

Olin vuosia sitten Kuusamon kansanopistossa vienan kielen kursseilla. Samaan aikaan paikalla oli Karjalan sivistysseuran kutsumana Nuori Karjala -kulttuurijärjestön Tsisiliusku-ohjelmaryhmä kieltä opiskelemassa sekä näyttelemässä. Asuin samassa talossa. Miten mukavaa, älykästä nuorisoa ryhmä edustikaan.

Laskimme keskenämme leikkiä. Professori Pekka Zaikov ja silloinen ryhmän jäsen, nykyinen tutkija Olga Karlova olivat kaikessa mukana. Noilta kursseilta parhaiten vielä muistan ohjelmaryhmän upeat, kansansaduista muokatut näytelmäesitykset.

Kyllä silloin lasten silmät loistivat ja ilo katsomossa oli pakahduttava.

Tänään Petroskoissa pidetään Nuori Karjala -kulttuurijärjestöä agenttijärjestönä, koska se on pitänyt yhteyksiä ulkomaille, muun muassa Suomeen, ja täten saanut toiminnalleen rahoitusta.

Jos se ei lopeta toimintaansa, se saa 7  000 euron suuruisen sakkorangaistuksen. Järjestön johtaja Alina Tsuburova sanoikin radiossamme aamulla 30. elokuuta, ettei heidän kassastaan löydy moista summaa.

He aikovat viedä asian oikeuteen. Huono päätös tietää järjestön lopettamista.

Muutamia muitakin suomalaisia järjestöjä on jo lopetettu. Minua itseäni yhä kummastuttaa, miksi Petroskoissa ilmestyvä kulttuurilehti Careliakin muutama vuosi sitten piti lopettaa. Monet Pohjois-Karjalassakin tilasivat tuon oivallisen kuukausijulkaisun.

Kukin miettiköön mielessään, miksi näin tehtiin. Teko oli paha takaisku suomalais-ugrilaiselle kulttuurielämälle. Luulenpa, että lehden päätoimittaja Robert Kolomainen, todellinen intellektuelli, siirtyi mielenosoituksenaan heti eläkkeelle.

Kommentoi

Hae Heilistä