Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Pekka Sorsa

Työhyvinvointi - pysyviä muutoksia vai vain kauniita ajatuksia?

Nykypäivänä eri mediat rummuttavat työhyvinvoinnin merkityksestä. Työhyvinvointi on käsitteenä laaja kokonaisuus, johon sisältyvät terveys, turvallisuus, työ ja hyvinvointi.

Esimerkiksi työterveyslaitoksen määritelmän mukaan ”Työhyvinvointi tarkoittaa, että työ on mielekästä ja sujuvaa, terveyttä edistävässä sekä työuraa tukevassa työympäristössä ja työyhteisössä.”

Tässä kirjoituksessa käsittelen työhyvinvointia lähinnä siitä näkökulmasta, kun työyhteisö osallistuu erilaisiin työhyvinvointia edistäviin projekteihin.

Todistetusti oikein kohdistettuna työhyvinvointiin panostetut eurot maksavat itsensä takaisin moninkertaisesti.

Mutta saadaanko satsauksilla oikeita muutoksia ja voidaanko muutoksia oikeasti mitata?

Panostamalla työhyvinvointiin työnantajan tarkoituksena on todennäköisesti jokin seuraavista: vähentää sairauspoissaoloja ja ennenaikaista eläköitymistä, lisätä työtehokkuutta  /  -tuottavuutta sekä parantaa tiedonkulkua, kommunikointia, työilmapiiriä ja työviihtyvyyttä.

Kauniita ajatuksia, joiden kautta kaikki –  sekä työntekijä, työnantaja että yhteiskunta – hyötyvät.

Oman työni kautta kuulen kuitenkin usein sanottavan, että jotain on tehty, mutta on vaikea ellei mahdotonta sanoa, oliko teoista lopulta mitään hyötyä.

Nykypäivän henkilöstöleikkaukset, työn vaativuus, hektinen arki ja haastava taloudellinen tilanne tuovat kyllä riittävän haasteen jokaisen työhyvinvoinnille.

Monilla toimialoilla ammattitaitoisen henkilöstön löytäminen on erittäin hankalaa, ja toinen haaste on henkilöstön ikääntyminen.

Työpaikalle erittäin tärkeä voimavara on hyvinvoiva henkilöstö. Ammattitaitoisesta henkilöstöstä täytyy pitää kiinni, ja siihen panostaminen kannattaa.

Työn ja vapaa-ajan tulisi olla tasapainossa, toisiaan täydentäen – mikä ei aina ole ihan yksinkertaista.

Työnantajalta panostukset ovat usein suuria, koska työhyvinvointiprojekteihin panostetaan sekä euroja että työntekijöiden työaikaa, jolloin työntekijöiden sitoutuminen on avain onnistumiseen. Tärkeää olisi, että työntekijät kokisivat projektit panostuksena heihin.

Suuri haaste onkin siinä, että käytettävissä olevat rajalliset eurot kohdistuvat oikeisiin asioihin ja sitä kautta maksavat itsensä moninkertaisina takaisin edellä mainittuina hyötyinä.

Tulisikin miettiä, tehdäänkö asiat kunnolla vai eikö tehdä ollenkaan. Panostusten pitäisi kohdistua koko henkilöstön hyväksi, ei vain pienen porukan omana juttuna.

Yksilöllisten haasteiden ja kehityskohteiden tunnistaminen on avainasemassa, jonka perusteella laaditaan suunnitelma asian kehittämiselle. Tässä kannattaa hyödyntää monipuolisesti alan asiantuntijoita, jotka ovat mukana projektien suunnittelussa ja toteutuksessa.

Tämän jälkeen innostuneisuus, pitkäkestoisuus, avoin tiedottaminen asiasta, sitoutunut johto ja henkilöstö ovat avainasemassa onnistumiselle.

Pysyvien muutosten kannalta kehityksen tulee tapahtua pala palalta pienin askelin. Tavoiteltavaa muutosta ja kehitystä tulee olla mitata tasaisin väliajoin, jolloin nähdään, ollaanko oikealla tiellä, onko sijoitetuille euroilla saatu pysyviä muutoksia, vai ovatko ne olleet vain kauniita ajatuksia.

Toivonkin, että työnantajat ymmärtävät työhyvinvointiin panostamisen merkityksen ja löytävät omalle työyhteisölleen sopivat toimenpiteet siihen.

Kommentoi

Hae Heilistä