Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Eeva Jokinen

Keveydestä

Olin toissa perjantaina Joensuun Areenalla kuuntelemassa, kun kaupunginorkesteri ja nuoret solistit esittivät Abban pop-lauluja. Tunnelma oli mukava ja konsertin jälkeen askel kevyt.

Kotona kuuntelin lisää Abbaa ja mietin keveyden merkitystä elämässä. Onko keveä vain synonyymi viihteelle, jotain mitä tarvitaan työn tai tavallisen arjen vastapainoksi, erityisesti perjantai-iltaisin? Tai joka on jopa oopiumia kansalle, jotta nämä eivät näkisi, miten huonosti hallitsijat heitä kohtelevat. Unohtaisivat, tulisivat humalaan ja seuraavan viikon alussa olisivat katuvaisia ja tottelevaisia?

Italo Calvino erottaa kirjassaan Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle kaksi keveyttä: pinnallisuuden keveyden ja mietteliäisyyden keveyden. Abba epäilemättä kuuluu tässä katsannossa pinnalliseen keveyteen.

Calvino kuitenkin kuuluttaa elämään ja sen kuvaamiseen lisää keveyttä. Ilman keveyttä maailma nimittäin muuttuu kokonaan kiveksi. Maailman raskaus, liikkumattomuus ja sameus tarttuvat siihen, joka tahtoo tuota maailmaa kuvata, ellei kuvaaja pääse livahtamaan karkuun. Karkumatkalta maailmaa voi sitten näyttää keveyden valossa.

Calvino tarkastelee lähinnä kirjallisuutta karkumatkojen ja keveyden luojina. Mutta vaikuttaa siltä, että Abban pinnallinenkin keveys liikuttaa ja kirkastaa maailmaa. Eräskin biisi alkaa näin: I have a dream, a song to sing, to help me cope with anything. Eli minulla on unelma ja laulu jota laulaa, ja ne auttavat pärjäämään kaikessa.

Myöhemmin samassa biisissä todetaan, että unelman avulla, hetken tullen, voi ylittää virran.

Muutamalla rivillä Abba pystyy siihen, mihin Suomen hallitusohjelma ei yllä 74 sivulla, vaikka hyvän hallitusohjelman tärkein elementti on toiveikkuuden luominen.

Päinvastoin, hallitusohjelma alkaa hyytävällä kuvauksella: Suomi on näivettymisen kierteessä monista vahvuuksistaan huolimatta, ja jatkossa tarjotaan lääkkeeksi kovaa työntekoa, yrittämistä, menokuria ja liutaa rakenteellisia uudistuksia eli leikkauksia.

Voi ajatella, ettei hallitusohjelman tulekaan olla kevyt, vaan pikemmin painava. Calvinoa seuraten hallitusohjelma kuitenkin muuttuu liikkumattomaksi kiveksi, ellei siihen sisälly keveyden elementtiä. Sellainen olisi esimerkiksi tavoite kuuden tunnin työpäivästä yhdistettynä perustuloon.

Yksi keino saavuttaa keveyden ja painon tasapaino on mielikuvitus.

Calvinon mukaan mielikuvitus on ”paikka, jonne sataa sisään”. Idea Abban ja kaupunginorkesterin yhdistämisestä on selvästi paikka, jonne on jonkin verran satanut sisään. Tällaisia paikkoja pitäisikin saada lisää! Politiikkaan, kulttuuriin, julkiseen keskusteluun, hiekkalaatikoille, kaikkialle, missä voi laulaa lauluja, unelmoida, ylittää katuja, vastustaa maailman jähmeyttä, karata siltä ja iskeä keveyden kiiloja.

Eli: antaa sataa sisään! Joka päivä.

Kommentoi

Hae Heilistä