Pappakoira on alkanut puhua

Minun pappakoirani on nyt 14 vuotta ja kolme kuukautta, eikä minulla ole koskaan aiemmin ollut näin vanhaa koiraa. Sen sijaan tiedän, miltä tuntuu menettää nuoria koiria.

Pahinta oli, kun talon ainoa koira kuoli yllättäen kolmevuotiaana. Piti yhtäkkiä keksiä, miten olla ihminen ilman koiraa.

Pappakoira, toisin kuin nuorena nukkuneet, on keskikokoista ja perustervettä rotua ja saanut elää ilman vaivoja. Se on ollut seuranani kolmasosan koko elämästäni, nähnyt monta muuttoa, tavannut jo edesmenneitä läheisiä, ollut ystävä arjessa.

Haluaisin tietää, miten koira ymmärtää vanhenemisen. Pappakoiran ilme on yhä kirkas ja aistit terävät. Lenkillä se käy viisivuotiaan kanssa samaan tahtiin, toki kaikkein vaikeimmat maastot ja pitkät vaellukset eivät enää ole sitä varten.

Sen verran vauhti on hiljentynyt, että se ei myöskään enää juokse päättömästi ympäri pihaa. Enimmäkseen se kävelee, välillä jolkottelee, mutta takapihalta sisälle se tulee yhä ylinopeutta.

Mitä vanhemmaksi se on tullut, sitä merkitsevämmin se on oppinut vilkuilemaan herkkukaappia.

Iän myötä pappakoira on alkanut puhua. Nykyisin se haukahtaa kerran tai pari melkein aina, kun tulen kotiin. Suloinen tapa.

Kun tarkkaan katsoo, pappakoirasta näkee, että nuoruusvuodet ovat kaukana. Naama on harmaantunut entisestään, olemus hoikistunut, ja välillä tasapaino hieman heittää. Mutta vain hieman.

Toivon sen tehneen nuoremmalleen selväksi seuraavat asiat: 1. Vieraassa paikassa, esimerkiksi vuokramökissä, tehdään tupatarkastus ja sitten rauhoitutaan. 2. Toisille koirille ei tarvitse kiljua. 3. Kynsienleikkuu on iloinen asia.

Lisäksi toivon, että se ei ole salaa opettanut nuoremmalleen seuraavia asioita: 1. Uuden – eikä vanhankaan – sohvan syöminen. 2. Rakettien, kovan vesisateen ja muiden voimakkaiden äänien pelkääminen. 3. Muiden eläinten jätöksissä kieriskely.

Kun koira on vanha, ajatusta luopumisesta ei voi välttää. Enää ei puhuta vuosista, luultavasti ei edes vuodesta, vaikka mahdollistahan se on. En haluaisi ajatella sitä, mutta väistämättä mietin, miten paljon aikaa on jäljellä. Eniten toivon, että pappakoiran kunto ei romahda, kun en ole kotona.

Tässä hetkessä pappakoira on kuitenkin vahvasti elämässä kiinni, ja se on pääasia. Vanhan koiran ja pentujen kanssa aikakäsite jotenkin lyhenee. Kuukausikin on niiden elämässä pitkä aika.

Kun nuori koira kuolee, se tuntuu väärältä. Kun vanha koira kuolee, päällimmäinen tunne on kiitollisuus: sain pitää ystäväni näin kauan.