Nirvanaa etsimässä

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Taikapulverit ovat ehkä vähentyneet, mutta nestemäistä tehojuomaa löytyy edelleenkin monilta bäkkäreiltä. Esiintyjien raidereista löytyy monenmoista toivomusta, mutta juomapuoli lienee edelleen se suosituin. Kun esiintyjät pyytävät, tapahtumapaikka toteuttaa hartaimmatkin toiveet.

Lähdetäänpä tarkastelemaan tätä: Esiintyjä, joka tulee keikalle, on siis työntekijä. Esiintyminen on hänen työtään, josta hänelle maksetaan kohtuullinen korvaus. Tapahtumapaikka puolestaan on ikään kuin työnantaja. Työntekijä toivoo työnantajalta kaffetauolle kaksitoista pulloa punaviiniä ja vesirinkeleitä. Työnantajahan toteuttaa toiveen, jotta työntekijällä olisi hyvä olla. Eli käytännössä työnantaja siis tukee työntekijän viinanjuontia työajalla.

Mitäpä jos muissakin ammateissa tehtäisiin näin? Palvelutalon hoitajille kannettaisiin kahvihuoneeseen päihteitä, jotta he jaksaisivat tehdä paremmin työnsä. Hauskaahan kaikilla ehkä olisi, mutta työn lopputulos olisi kenties katastrofi. Onhan hoitajien ja rokkitähtien työt toki ihan eri maailmoista, mutta töissä he kaikki ovat.

Muilla aloilla työntekijöiden hyvinvoinnista ja työssäjaksamisesta pidetään huolta pitämällä virkistyspäiviä, joissa on mukavaa yhdessä tehtävää puuhaa – rentoutumishetkiä, liikuntaa ja piirileikkejä.

Jospa siirrettäisiin myös rocktähdet tänne kaksituhattaluvulle ja alettaisiin päihteiden sijaan tarjota bäkkärillä yin-joogaa ja enkelihoitoja. Pitkä kiertuekin tuntuisi ehkä hieman kevyemmältä, kun ei tarvitsisi ennen jokaista keikkaa tirvaista huutokännejä ja illan päätteeksi sammua keikkabussiin.

Saattaisi monen menehtyneen rokkitähdenkin elämä näyttää nyt ihan toiselta, jos näin olisi aina tehty. Kurt Cobainkin olisi saattanut konin sijaan löytää nirvanan vaikka reikihoidoista, eikä elämä olisi päättynyt Neil Youngin kappaleen sanojen saattelemana. Ozzy Osbourne olisi myös saattanut lepakon sijaan lavalla syödä siemennäkkileipää ja täten ei olisi saanut rabiesta vaan terveen kolesterolitason.

Taidemaailman kulttuuriin ehkä jollakin tavalla kuuluu nesteiden kanssa läträäminen, mutta pitääkö meidän ”työnantajina” tukea näitä vesileikkejä? Kyllähän arvon taiteilijat osaavat itsekin ostaa tarvitsemansa rohkaisun, jos ilman niitä esiintyminen ei kerta onnistu. Eiköhän pistetä siis lepakot takaisin häkkiin ja laitetaan jatkossa bäkkäreille tarjolle crossfittiä ja avokadoa – avot! Ja näin esiintyminen sujuu, ja nämä luovat nerot saavat monia vuosia lisää onnellista elinaikaa. Olenhan toki itsekin vain köyhä taiteilija, jolle kelpaa kaikki takahuoneen antimet, lepakoista lähtien, joten mikäs minä olen huutelemaan. Mutta ihan näin ajatuksena.