Kun vaan saisi lukea

Minulle lukeminen on laadukkainta eskapismia, todellisuuspakoa, jota tiedän. Hyvä kirja kuljettaa vieraisiin paikkoihin, näyttää ihmiselämän nurjia puolia, saa eläytymään päähenkilöiden puolesta ja imee mukaansa tunneiksi.

Lukiessa tunnen fyysiset vaikutukset nopeasti. Kun kirja vie mennessään, verenpaine laskee, ylikierroksilla käyvä hermosto rauhoittuu ja mieli seestyy. Itsestään tämä ei tapahdu; kännykän ja elämän tuoma itseaiheutettu keskittymishäiriö meinaa lipsauttaa huomion kirjasta jatkuvasti. Hetkittäin pitää kieltämällä kieltää itseään tarttumasta puhelimeen.

Välillä olen liimannut puhelimen päälle keltaisen post it -lapun, jossa lukee ”miksi?”, että muistan kiinnittää huomiota siihen, etten tarttuisi laitteeseen turhaan.

Suomalaiset ovat olleet vuosia lukijakansaa, mutta lukemiseen käytetty aika vähenee kaiken aikaa. Siinä missä Tilastokeskuksen mukaan suomalaiset ovat viettäneet viime vuosina näyttöruutujen ääressä päivittäin aikaa keskimäärin 4 tuntia 26 minuuttia, kirjojen lukemiseen käytettiin koko väestön tasolla aikaa 13 minuuttia päivässä.

Kirjojen nauttimiseen on löytynyt kokonaan uusi väylä: siinä missä painettujen kirjojen kuluttaminen vähenee, äänikirjojen ahmiminen on kasvanut vuosia. Kirjakauppaliiton ja Suomen Kustannusyhdistyksen teettämän Suomi lukee 2023 -tutkimuksen mukaan äänikirjapalveluita tilaa 21 prosenttia suomalaisista. Kahden vuoden aikana tilaajien määrä on kasvanut 17 prosenttia.

Itse olen itsepintainen painettujen kirjojen ystävä. Kuuntelen kyllä monenlaista sisältöä korvanapeistani: puheohjelmia ja kuunnelmia vyöryy pääni sisään jatkuvasti, mutta kirjan lukeminen on jotenkin pyhä asia. Haluan nauttia romaanikirjallisuuden silmieni kautta.

Kuvittelin pitkään, että luettu ja kuunneltu kirja on aivoillemme jotenkin eri asia. Ryhdyin muutama vuosi sitten tekemään aiheesta juttuakin Heiliin, mutta aivotutkija kumosi teoriani: tosiasiassa aivoissa tieto yhdistyy ihan samassa paikassa, tulipa teksti silmien tai korvien kautta.

Mutta olennaista toki on, miten kirjansa haluaa nauttia. Jos kirjan lukeminen tekstinä paperisilta sivuilta rentouttaa, silloin se toimii näin tarjoiltuna parhaiten. Jos taas äänikirja kuljettaa mielen maailmanmatkalle, vaikka samalla kädet hoitelevat tiskejä tai jalat juoksuttavat lenkkipolulla, palvelee se yksilöä paremmin.

Lukutaito on taidoista mahtavin. Ei tarvitse kuin vähän perehtyä historiankirjoitukseen, niin ymmärtää, millaisia vaikutuksia kansan lukutaidolla on ollut maailmankulkuun. Herroille tämä on toki välillä tiennyt kovia aikoja.

Kiinnostava knoppitieto lukemisesta on tämä: kun ihminen kerran oppii lukemaan jotain kieltä, ei hän koskaan pysty olemaan enää lukematta nähdessään tuttua kieltä kirjoitettuna. Aivomme ovat niin vekkulit!

Lukemisesta ja lukutaidosta kannattaa siis pitää kiinni. Kirjoitettu kieli auttaa meidät monesta pahasta yli, nyt ja aina.