Petäjän päristäjäisistä

Kansankielellä sattuvat sanonnat haettiin läheisestä luonnosta. Matikan kutuaikana sattui tavallisesti helmikuun puolivälin ja maaliskuun alun väliselle ajalle. Kun oikein tuiskutti ja tuuli juoksutti lunta jäälakeudella, puhuttiin matikkapyryistä. Noihin aikoihin matikat kokoontuivat kutupaikoilleen matalille kareille ja lahtiin jatkamaan sukuaan. Matikkapyryjen lakattua matikat uivat takaisin pohjasyvänteisiinsä.

Kovatuulisiin, jopa myrskyisiin päiviin liittyivät myös petäjän päristäjäiset, jolloin hangelle kerääntyi paljon roskia; ei vain kuivuneita petäjän oksia, kaarnanpaloja, neulasia ja muuta irtainta, vaan myös kuivia koivun oksia ja kuusen kariketta. Aikanaan silloisen Karjalan Maan päätoimittaja Pekka Puustisen muistan puhuneen kuusen karistajaisista, mikä oli omalla murrealueellani täysin vieras sanonta. Noihin aikoihin hiihtäminen kuusikoissa tarkoitti sitä, että varsinkin pehmeällä liisterivoiteella voideltujen suksien pohjat olivat hetkessä roskien peitossa. Sen sijaan koivun pöristäjäisistä en ennen tätä kirjoitusta ollut kuullut.

Koulussa sitten opettaja kertoi, mistä noissa joka kevät toistuvissa kovissa tuulissa oli kyse.

Hän selvitti, kuinka korkeapaineet ja matalapaineet vaikuttivat tuulisuuteen. Television säätiedotuksiakin oli sitten helpompi seurata, kun tiesi edes jotakuinkin sääilmiöiden perusteet. Atlantin matalapaineet vyöryivät meille Ruotsin ja Norjan yli ja maamme yllä vallinneet korkeapaineet saivat väistyä itänaapurin puolelle Siperiaa kohti. Seuraavaksi säätiedotuksiin nostettiin Keski-Euroopan sääkartoilta tuttu Föhn-tuuli, mikä tuo lämmintä ja kuivaa ilmaa. Lännestä sekin.

Pakkasten jälkeen hivelevän lämmin kevättuuli on tervetullut sääilmiö, toisin kuin nuo kovat tuulenmyrräkät.

Vaan onpa kevättuuliin ja myrskyihin viime vuosina tullut uuttakin termistöä. Maalaisyhteisön petäjän päristäjäiset ja kuusen karistajaiset on heitetty romukoppaan. Maailmanlaajuinen, globaali tuulisen ja myrskyisen kevätsään selittäminen sen sijaan on tätä päivää. On trendikästä tuulisena päivänä sanoa: ”Kovat tuulet ja myrskysäät johtuvat ihmisen toiminnan aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksena tulleesta sään ääri-ilmiöstä.”

Loppukevennyksenä esitän lukijoille kysymyksen: Miten tuuli syntyy? Kouluelämässä sain luettavakseni alakoulun oppilaan koepaperin, missä hän oli vastannut kysymykseen jotakuinkin seuraavasti: Tuuli syntyy siten, että ensin yhden puun latva alkaa heilua. Kohta muidenkin lähellä olevien puiden latvat rupeavat heilumaan. Sitten koko metsän puiden latvat heiluvat. Tällä tavalla ilma rupeaa liikkumaan. Näin syntyy tuuli.

Jos kysymyksessä olisi vaikkapa yksittäisen ihmisen hyvä teko, voisi päätelmän puunlatvailmiö ollakin ihan järkeenkäypä.