Tapaus Jokela ja sen tuomat opit
Rakennuksen purkamista ovat toivoneet varsinkin he, jotka näkevät talon pelkkänä rötiskönä, mutta myös moni heistä, jotka puolustivat kiivaasti Jokelaa ja buuasivat kaupungintalon parvella, kun Joensuun kaupunginvaltuusto päätti 17.12.2012 äänin 36–21 olla laittamatta osayleiskaavaan Jokelalle suojelumerkintää.
Surutyötä on tehty ja yhä yleisempi on käsitys, että kymmenen vuoden huoltamattomuus on tehnyt tehtävänsä.
On aika pohtia, opettiko Jokela-jupakka jotakin.
Saattaa olla, että tunteet ylikuumenivat ja jokin vastakkainasetteluja kärjistävä kommentti olisi voinut jäädä lausumatta. Vieläkin saan itseni kiinni tunnekuohusta, kun joku lausuu sanan rötiskö ja varsinkin sanan juottola. Primitiivireaktio uhkaa päästä ryöstäytymään irti, mutta nyttemmin osaan kiitettävän usein nielaista omat loukkaavat sanani takaisin. Hyvä on puolin ja toisin oivaltaa, että toista ei ole pakko loukata, eikä toiselle tärkeitä asioita ole viisasta pilkata.
Kas kun tietoinen vähättely menee syvälle tunteisiin ja sysää takaisin kohti juoksuhautoja, joista on jo kuviteltu kavutun ylös.
On olemassa trendien mukaan vaihtuvia ketjuravintoloita ja on olemassa ravintoloita, joille on kehittynyt oma sielunsa ja omat perinteensä. Joensuun elämään ja historiaan kuuluu muitakin tällaisia paikkoja kuin Jokela – vaikkapa La Barre, joka on niin tärkeä kanta-asiakkailleen, että he pelastivat sen koronakurimuksesta yhteisörahoituksella.
Keskustelu rakennuksen kunnosta ja remontoinnin vaatimista kustannuksista on asiallista, mutta jos tietoisesti ollaan kuuntelematta arvoja, joita puolustajat kertovat paikassa olevan, olisi syytä hiljentyä hetkeksi tarkempaan pohdintaan. Pohjaa pohdinnalle antavat ne laajemmat merkitykset, joita on nostettu esiin Jokela- ja La Barre -uutisointien yhteydessä.
Kun Jokelan kaavasta aikoinaan kaupunginvaltuustossa keskusteltiin, yksi puhuja totesi, että kaupungin ei pitäisi toimia vastoin kiinteistönomistajan tahtoa kuin erittäin painavasta syystä. Puhuja ei sitä syytä nähnyt. Jokelan puolustaja alkoi tuota seuratessaan pohtia, kenellä oikein on oikeus pitää paikkaa omanaan: testamentin kautta talon haltuunsa saaneelle omistajalla vai ihmisillä, jotka vuosikymmenten ajan ovat kasvaneet ilmapiiriin kiinn...
Piste tähän.
Puolustussodan veteraani uhkaa nyt pudota takaisin omaan juoksuhautaansa. Viedään surutyö rauhassa loppuun ja yritetään tulevissa taistoissa pitää vanhan antamat opit mielessä.
Kommentoi