Ystäväni on kuin tukisukka

Hyvä lapsuuden ystävyys saattaa säilyä ja kannatella koko elämän ajan. Ystävä on kuin tukisukka, joka tasoittaa paineita elämän nyrjähdyksissä.

Vanhemmilla on välillä huoli, kenen seurassa nuori liikkuu. Eräs oppilaitospastori rohkaisi vanhempia antamaan nuorille tilaa etsiä ystävyyssuhteita opiskeluaikana. Pastori muistutti, että kun opinnot päättyvät ja nuori siirtyy aikuisuuteen ja työelämään, ei tilaisuuksia ystävystyä enää satele. Mahdollisuudet vaikkapa elämänkumppanin löytämiseen kaventuvat.

Vanhempien kannattaa pikemminkin rohkaista tutustumaan uusiin ihmisiin, ja luottaa, että nuori löytää ystävikseen hyviä ihmisiä. Kontrollillaan hyvää tarkoittavat vanhemmat tuskin haluavat lapsensa jäävän yksin. Totaalisesti yksinäisellä ei ole mitään ryhmää, johon kuulua, eikä ketään, kenen nimen voisi tallentaa puhelimen muistiin. Ystävyydet syntyvät usein elämäntilanteissa tai harrastuksissa. Nuoruuden jäätyä taakse tai elämänmenon ja asuinpaikkojen muuttuessa ystävyyssuhteet saattavat väljähtyä. Kurjaa mutta ymmärrettävää.

Onko sinulla ystävä, johon et ole pitkään aikaan ollut yhteydessä? Vanhaakin ystävyyttä voi lämmittää uudelleen. Mitä jos näin ystävänpäivän alla soittaisit ja kysyisit, mitä kuuluu. Moni varmaan ilahtuisi yllättävästä, ystävällisestä puhelusta.

Vaan jos hän ei ilahdukaan soitosta? Ehkä ei vain ollut sopiva hetki. Ehkäpä yhteys aktivoituu myöhemmin. Ystävyys on vahva tunneside, ja jos se on epäsymmetristä, se sattuu. Jos minä en olekaan parhaalle ystävälleni yhtä tärkeä, vaan hänen paras ystävänsä onkin joku muu? Ystävyyden painoarvo ei aina mene tasan.

Ihminen saattaa tuntea olonsa yksinäiseksi myös ystävien keskellä. Emotionaalinen yksinäisyys vaivaa, kun ihminen ei pysty tuntemaan yhteenkuuluvuutta omassa ryhmässään.

Kaikilla ei ole sydänystävää, jolle voisi sisintään avata. Tai ei vain huvita kertoa kaikkea yhtään kenellekään. Tukisukkaystävä ymmärtää myös hiljaisuutta loukkaantumatta.

Lemmikit ovat monelle rakkaita ystäviä, ja ne kuuntelevat myös vaikenemista kyselemättä. Nelijalkaiset ystävät tarjoavat voimaa ja lohtua ilman vatvomista ja analyysejä. Oma voimaeläimeni on ehdottomasti hevonen. Niin painavaa huolta ei olekaan, etteikö hevonen jaksaisi sitä selässään kantaa tai kissa kehräyksellään vaimentaa.

Kiitos sinulle, oma ystäväni, tukisukkani. Kiitos, kun juttelet puhelimessa, vastaat viesteihin ja tulet kylään. Vaikka välillä menee kauan ilman kontaktia, on ihanaa taas kuulla kuulumisia. Pidetään yhteydessä, vaikka harvemminkin. Pysyt mielessäni.