Mikä se on se kauppahalli?

PKO joutui antamaan kansan tahdolle periksi ja ottamaan nimikilpailuunsa lopuksi myös sanan kauppahalli, joskaan vieläkään osuuskauppa ei taipunut puhtaaseen kauppahalliin, vaan kahden nimiehdokkaan perään lisättiin sanat Joensuu ja Pikku Hukka, jotka nekin saivat kritiikkiä osakseen suomen kielelle vieraina asioina.

Ydinkysymys kuitenkin on, tuleeko torille oikeasti semmoinen rakennus, jota voi sanoa kauppahalliksi. Päästään keskusteluun, mikä oikeastaan on kauppahalli.

Heilin kahvipöydässäkin asiasta on väitelty. Yksi on sitä mieltä, että ajat ovat muuttuneet, eivätkä ne muidenkaan kaupunkien hallit enää entisen kaltaisia elintarvikkeiden kauppapaikkoja ole. Kaikkialla on, kuuluu väite, niin ravintoloita kuin matkamuistomyymälöitäkin.

Vastaväite taas kuuluu, että mikä tahansa liikerakennus ei ole kauppahalli, vaikka se kuinka torilla sijaitsisi. Kauppahalliin liittyy pienet myymälät, mieluiten ketjuttomat, ja pienimuotoiset ravintolat.

Kauppahalliin kuuluu kiireettömyys, paikallisuus ja leppoisa jutustelu, joka johdattaa paikalliseen elämänmenoon.

Mikä nautinto onkaan istahtaa Hämeenkadun hallissa kahvilaan, jonka seinustoilla on kuvia vanhasta Tampereesta, ja kuunnella jääkiekkoaiheista tarinointia ihanalla manselaisella puhenuotilla.

Tampereen hallissa lihaa, kalaa ja leipää vielä myydään.

Tampere onkin oikea kaupunki – niin iso, että siellä riittää asiakkaita muuallekin kuin automarketteihin. Toisaalta Iisalmessakin on ihan oikea kauppahalli, kivestä jo vuonna 1926 rakennettu, vaikka se onkin säilynyt hengissä vielä Joensuutakin pienemmässä kaupungissa. Lihaakin siellä myydään, joskin myös Iisalmessa on taivuttu siihen, että hallissa pitää olla muutakin kuin elintarvikkeita.

Paikallisuus näkyy kuitenkin vahvana.

Hallissa on – tai ainakin viimeksi siellä käydessäni oli – muun muassa 1970-luvulla ratamoottoripyöräilyn maailmanhuipulla olleen Teuvo Länsivuoren urasta kertova pilttuu. Syntyperäisenä iisalmelaisena olen jäävi arvioimaan, mutta arvioin kuitenkin, että Tepin pyöriä kun on ihaillut ja Väisäsen kotilihasta evästä ostanut, ja kun istahtaa kahvilaan ja lukaisee pöydällä lojuvasta paperisesta Iisalmen Sanomista selostuksen IPK:n pelistä, saattaa satunnainenkin matkailija tuntea viihtyvänsä.

PKO:n hallista ei tässä vaiheessa voi sanoa mitään, koska emme vielä tiedä, mitä sinne loppujen lopuksi tulee, mutta toivokaamme parasta.