play

Tuulikki Hanste avaa blogissaan ja nukketalossaan pikkukaupungin Maikin elämää

Miksen minä voisi tehdä sitä itse, hoksasi Tuulikki Hanste ja  ryhtyi rakentamaan taloa ja pitämään blogia.

Miksen minä voisi tehdä sitä itse, hoksasi Tuulikki Hanste ja ryhtyi rakentamaan taloa ja pitämään blogia. Kuva: Suvi Hanste

Aimo Salonen

Vuosina 2008–2012 Karjalan Heilissä pyöri tunnistuskisa Tunnetko kaupunkisi, jonka aktiivisiin vastaajiin kuului Tuulikki Hanste, nuoruudessaan Joensuusta Helsinkiin opiskelemaan muuttanut kirjallisuuden ammattilainen, joka työskenteli kustannustoimittajana Otavassa ja WSOY:ssä.

Jo tunnistuskisan aikaan Hanste toi esille kiinnostuksensa Maikki Pakariseen (1871–1929), Joensuusta kansainvälisillekin ooppera- ja konserttilavoille edenneeseen sopraanoon, joka oli yksi aikansa suurimmista suomalaisista tähdistä. Nyt eläkeläisenä Hanste on rakentamassa nukketaloa, jonka mallina on Torikatu 9:ssä ollut Maikki Pakarisen lapsuudenkoti.

Talon edistymistä voi seurata blogista Nukketalon Maikki – kadonnutta aikaa etsimässä. Faktatietojen lisäksi Hanste kirjoittaa blogiinsa myös fiktiivisiä tarinoita, jotka kertovat siitä, millaista pienen Maikin ja hänen perheensä ja tuttavapiirinsä elämä olisi voinut olla.

Hanste kiinnostui Pakarisesta jo lapsena nähtyään puutalon seinässä reliefin, joka on yhä sen kerrostalon seinässä, joka sittemmin rakennettiin Pakarisen talon paikalle.

– Äidiltä kyselin, että kuka tuo on, ja äiti tiesi yhtä ja toista. Seuraavan kerran törmäsin Maikkiin Hietaniemen hautausmaalla, Hanste kertoo Karjalan Heilin haastattelussa.

Reliefi on yhä seinässä, vaikka talo Torikatu 9:ssä onkin vaihtunut.

Reliefi on yhä seinässä, vaikka talo Torikatu 9:ssä onkin vaihtunut. Kuva: Aimo Salonen

Hanste huomauttaa, että Jostain syystä Pakarista ei ole pidetty Joensuussa eikä muuallakaan Suomessa riittävästi esillä, vaikka hän oli kansainvälisesti arvostettu laulaja.

– Minua harmitti, kun vanha Joensuu on käytännössä hävitetty totaalisesti niin, että jäljellä on vain joitain taloja. Joensuuhun ei ole pystytetty kaupunkimuseotakaan, kuten esimerkiksi Kuopiossa on, Hanste sanoo.

– Jossain vaiheessa ajattelin, että kun joku tekisi pienoismallin jostain joensuulaisesta talosta. Se ajatus jäi itämään, ja sitten ajattelin, että miksi hitossa minä en voi tehdä sitä itse.

Pakarisen talo oli luonteva valinta, koska sen Hanste ehti nähdä itse, ja siitä on olemassa hyviä faktatietoja Henrik Liliuksen kirjassa Joensuu 1848–1890. Erään suomalaisen puukaupungin vaiheita, jonka Hanste mainitsee bloginsa yhdeksi lähteeksi.

Fiktiiviset tarinaosuudet perustuvat Hansteen omaan julkaisemattomaan käsikirjoitukseen Pikkukaupungin Maikki vuodelta 2015.

– Fiktiivinen teksti saa elää omaa elämäänsä, mutta sen pitää kuitenkin pitää yhtä faktojen kanssa. Noloa on, jos tekstiin tulee ajoitusvirheitä, kuten herkästi tapahtuu.
Tuulikki Hanste
Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

– Fiktiivinen teksti saa elää omaa elämäänsä, mutta sen pitää kuitenkin pitää yhtä faktojen kanssa. Noloa on, jos tekstiin tulee ajoitusvirheitä, kuten herkästi tapahtuu, Hanste sanoo.

Pakarisen perhettä. Elise-äidin sylissä istuu Eino-poika, sitten tyttäret Elli ja valkoiseen pukeutunut Maikki. Sohvan vieressä istuu tytär Anna, Weikko-poika istuu tuolilla.

Pakarisen perhettä. Elise-äidin sylissä istuu Eino-poika, sitten tyttäret Elli ja valkoiseen pukeutunut Maikki. Sohvan vieressä istuu tytär Anna, Weikko-poika istuu tuolilla. Kuva: Suvi Hanste

Bloginsa luvussa Mistä asukkaita nukketaloon? (29.3.2024) Hanste kuvailee vaikeuksia, jotka liittyivät Pakarisen perheenjäsenten hankkimiseen. Monenmoista pikkuväkeä oli kirppareilla tarjolla, mutta ei oikein 1800-luvun joensuulaisen kauppiasperheen arvoisia:

Suuri osa nukeista oli niin uskomattoman kummallisia vaatetukseltaan ja ulkonäöltään, ettei niistä olisi voinut kuvitellakaan Pikkukaupungin Maikin kotiväeksi. Maikin lapsistaan huolehtiva Elise-äiti ei olisi päästänyt näitä omituisia komeljanttareita eteistä pitemmälle, ja Alma-kyökkäri, Pikkukaupungin Maikki -kertomukseni riuska emäntäpiika, olisi huidellut ne leipälapiolla matkoihinsa jo rappusilta.

Mihin perustuu arvio Elise-äidistä ja Alma-kyökkäristä?

– Jos muistelen Maikin omia lapsuusmuisteluja, niin kyllä häntä niin sanotun hyvän perheen lapsena varmaan varjeltiin monilta asioilta. Kyllähän 1800-luvun loppupuolen Joensuussa tapahtui kaikkea villiä, johon lapset ja nuoret olisivat voineet joutua.

Nukketaloprojektin alkuvaiheessa Hansteella oli ajatus, että talo olisi leikittävä pienoismalli, jonka voisi antaa vaikka johonkin joensuulaiseen päiväkotiin.

– Nyt olen tehnyt sitä käytännössä ihan vain omaksi ilokseni, Hanste vastaa.

Talo on vielä kesken, mutta Hansteen omat lastenlapset ovat ehtineet jo leikkiä sillä. Onko mahdollista, että valmistuttuaan talo saataisiin näytille johonkin sopivaan paikkaan Joensuussa?

– Ei se mahdoton ajatus ole. Nukketalohan on kasattu vähän kuin elementtitalo. Katon ja seinät saa irti ja sen voi panna kasaan ja kuljettaa vaikka autolla.

Tuulikki Hansteen blogi löytyy osoitteesta https://nukketalonmaikki.blogspot.com

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta