Liperi: Matkailutilalta löytyy 4500 kissaa ja yhtä monta tarinaa
Päivi Kuronen ja Martti Karvinen päättivät aikoinaan avata kotinsa ovet matkailijoille, kun karjanpidosta piti luopua. Yli 20 vuotta Karvisen kissanpäiviä on tiennyt runsaasti työtä mutta ennen kaikkea kiinnostavia kohtaamisia ja iloa elämään. Kuva: Hanna Käyhkö
Mauri Antero Karvinen juoksee töpöhäntä pystyssä ovelle vastaan kuin koira vaikka on kissa. Tällä tontilla kissat todellakin näkyvät kaikkialla.
Martti Karvisen ja Päivi Kurosen elämäntyö maatilamatkailu Karvisen kissanpäivät on yksi pohjoiskarjalaisen matkailun helmiä – paikka, jollaisia sattuu syntymään ilman konsultteja ja konsepteja.
Liperin Roukalahdella, Pyhäselän rannalla sijaitseva tila on alkujaan Martti Karvisen synnyinkoti, jossa elettiin maanviljelyksen ja karjanpidon ehdoilla vuoteen 2001 saakka. Kun maatalous ei enää kannattanut, piti keksiä muuta.
– Sitä kun ei kukaan enää käy muuten kylässä, niin ajateltiin, että pannaan pieni pääsymaksu, josko ihmiset sitten tulisivat, sanailee Päivi Kuronen, todellinen pokerinaamainen tarinankertoja yrityksen alkutahdeista.
– Niin meidän piti päättää, että puretaanko vanha talo vai remontoidaanko. Päätettiin remontoida ja laajentaa, ja alkaa tarjota majoituspalveluita, Martti Karvinen täsmentää vierestää.
Majoitustilaa on sittemmin Pyhäselän rannan tuntumaan tullut reilusti päätaloa enemmänkin. Yhteensä majoittumaan mahtuu viitisentoista henkeä eri mökeissä. Entiseen navettaan on remontoitu aamiais- ja kokoustilat, ja majoittujien käytössä on esimerkiksi perinteinen rantasauna.
Varsinainen erikoisuus Karvisen kissanpäivissä ovat kuitenkin kissat; niitä on kaikkialla, joka puolella. Eläviä kissoja ei toki ole kuin kaksi, mutta patsaina, koristeina, leluina ja kuvina astioissa, pyyhkeissä, vaaseissa ja joka paikassa kissoja on yli 4500.
Jotkut kissaesineet ovat myytävänä. Suurin osa ei. Kuva: Hanna Käyhkö
– Käsittääkseni tämä on Suomen suurin kissaesinenäyttely, Martti Karvinen esittelee yhden vitriinin äärellä. Esineitä on hyllyissä, ikkunalaudoilla, jopa keskellä pihaa seisoo suuri metallista tehtý kissahahmo.
Vaikka yritys on Karvisen kissanpäivät, ei nimen Karvinen kuitenkaan ole amerikkalainen oranssi sarjakuvakatti vaan isäntä itse.
– Se Karvinen on vasta nelikymppinen, minä sentään olen 72-vuotias.
Siinä missä kissakoriste-esineet ovat paikan ulkoinen erikoisuus, syntyy majatalon todellinen henki Martti Karvisen ja Päivi Kurosen persoonista. Tarinoita tulee sellaista vauhtia, ettei meinaa perässä pysyä.
– Joku juuri kirjoitti palautteeksi että ”yrittäjäpariskunta on niin hurmaavan persoonallinen, että tänne on tultava aina uudelleen”, Kuronen naurahtaa.
Majataloyrittäjän on todella tehtävä työtä sydämellään.
– Sitä on oppinut aika hyväksi ihmistuntijaksi. Ihan jo silmien ilmeestä näkee, miten ihmistä kannattaa lähestyä.
Päivi Kuronen on omistautunut myös käsityön tekemiselle majatalon ohessa. Kissa-aiheisia patsaita ja esineitä on kaikkialla. Kuva: Hanna Käyhkö
Kun vieraat saapuvat tontille, ensin tarkastellaan paikat ja pidetään esittelykierros. Jos joku matkailija haluaakin olla omissa oloissaan, viihtyy moni isäntäväen seurassa kuuntelemassa värikkäitä tarinoita tilan vaiheista ja kylän elämästä.
– On meillä toki muutakin aktiviteettia tarjolla. Pihasta lähtee mukava luontopolku, järvelle pääsee melomaan ja soutelemaan ja talvella hiihtämään, läheisessä saaressa on nuotiopaikka, ja kalalle olen vienyt ihmisiä kesät talvet, Martti Karvinen esittelee.
Alkuvuodet Karvisen kissanpäivillä asusti monenlaisia elämiä: vuohia, lampaita, kanoja, kaneja, marsuja, viiriäisiä...
– Monet eläimet tulivat tänne eläkepäivilleen, ja kun niistä aika jätti, emme ole hankkineet uusia. Pakko on miettiä omaakin jaksamistaan. Ei tässä iässä enää ehdi eikä pysty kaikkeen mitä nuorempana, Martti Karvinen huomauttaa.
Majoittujia Karvisen kissanpäiviin on tullut monesta maailman kolkasta.
– Joskus laskettiin että 40–45 maasta on vieraita käynyt. Maailman tilanteet toki vaikuttavat paljon. Välillä venäläisiä vieraita oli valtavasti, sitten ruplan kurssi heikkeni, ja kun he vihdoin alkoivat palailla, tuli korona ja sitä seurasi Ukrainan sota.
Karvisen ja Kurosen kielitaito on vahvasti kotimainen.
– Eipä me muita kieliä puhuta, vaan hyvin on pärjätty. Välillä on piirretty paperille ja ties mitä tehty, mutta kaikkien asiakkaiden kanssa on selvitty, pariskunta nauraa.
Karvisen kissanpäiville on etsitty uutta yrittäjää nyt pari vuotta. Ikä painaa eikä suvusta löydy jatkajia, Martti Karvinen kertoo.
Matkailualalla on viime vuosikymmeninäkin eletty monenlaisia aikoja. Vielä muutama vuosi sitten yksi suurimmista kotimaan matkailijaryhmistä olivat ikäihmiset.
– He eivät ole vieläkään palanneet koronan jälkeen. Ehkä moni alkoi arastella matkustelua.
– Vai liekö itse tultu niin vanhoiksi, että kaikki näyttävät nuorilta, Martti Karvinen hymähtää.
Suurin osa Karvisen kissanpäivien vierailijoista on pariskuntia, jotka kaipaavat luonnonrauhaa ja rentoa lomailua. Yksi yhdistävä tekijä on melkein kaikilla:
– Yli 80 prosentilla matkailijoista on mukana koira tai koiria. Ennen ihmiset eivät tässä mittakaavassa matkustelleet lemmikin kanssa, mutta nyt melkein ensimmäinen asia, mikä varmistetaan, on että voihan koiran ottaa mukaan.
Liperissä matkailijoita vetävät monet kesäiset vetonaulat: Roukalahden ja Ristin kesäteatterit, Saariston puodin pitsat ja Liperin lavan tanssit.
– Me pienet matkailun vetonaulat elämme vain, jos toimimme yhdessä. Tässä on vuosien varrella tehty monenlaista yhteistyötä.
Karvisten kissanpäivät on ollut nyt myynnissä parin vuoden ajan. Syyt ovat varsin inhmilliset: ikä ja terveys.
– Kun löytyisikin sopivasti samanhenkinen jatkaja. Suvussa sellaista ei meillä ole. Mutta tässä olisi jollekin reippaalle oman tiensä kulkijalle hyvä aihio, mihin tarttua. Toimintaahan voi kehittää moneen suntaan, Martti Karvinen pohtii.