Julkaistu    |  Päivitetty 
Ulla Vaarnamo

Mielipidekirjoitus: Tuskaton kuolema toiveissa

Kirjoittajan ystävän äiti ei saanut lääkehoitoa kipuihinsa ennen kuolemaa. Kuva: Mikko Makkonen Kirjoittajan ystävän äiti ei saanut lääkehoitoa kipuihinsa ennen kuolemaa. Kuva: Mikko Makkonen

Ystäväni äiti kuoli viime syksynä pohjoiskarjalaisessa hoivakodissa 90-vuotiaana. Anna (nimi muutettu) asui osittain halvaantuneena ja puhekyvyttömänä vuosia hoivakodissa. Lasten mielestä hoivakoti oli hyvä, samoin hoitajat. Anna tykkäsi olla hoivakodissa, oli rauhallinen ja hyväntuulinen. Anna väsähti alkukesästä ja lähinnä nukkui. Hänet laitettiin saattohoitoon. Syksyllä hoivakodista kerrottiin, että lähtö oli lähellä.

Lapset tulivat paikalle. Anna huusi ja valitti, ja lapset pyysivät hoitajilta lisää lääkettä. Hoitajat soittivat lääkärille. Truutalla laitettiin lääkettä ikeniin, mutta se ei auttanut, Anna huusi yhä. Toinen jalka oli kuoliossa, musta. Samoin kieli. Hoitajatkin olivat hädissään. Lääkäri ei tullut paikalle. Hoitajat antoivat lääkettä ikeniin tunnin välein, mutta se ei auttanut. Viimeiset päivät hän huusi suoraa huutoa, kunnes kuoli. Annan lapset kuulevat yhä hänen huutonsa.

Saattohoidosta ei kuulemma viedä enää sairaalaan.

Eikö ole kivunlievityslääkettä, joka auttaa? Miksi lääkäri ei tullut? Minäkin kuolen jonakin päivänä, kuten me kaikki. Kuinka voin varautua tulevaan?

Kivulla ja tuskalla meidän on synnyttävä tähän maailmaan, mutta onko meidän myös kivulla ja tuskalla lähdettävä?

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä