Kaupunkiluonto: Linnut saattavat tehdä pesän ja munat yhdessä yössä
Lokki kaartaa ja kirkuu, mutta ei hyökkää kohti Aimo Kasurista, joka on riittävän kaukana pesästä. Kuvat: Aimo Salonen
Periaatteessahan lokkien ja tiirojen kesäisten hyökkäilyjen estäminen on yksinkertaista: käydään vain kevään pesimäaikoina katoilla riittävän usein niin, että lintuvanhemmat eivät viehäty levottomaan paikkaan.
Paitsi että ei se niin mene.
– Yön seutuun ne sen pesän jo tekee ja munatkin sinne, sanoo Joensuun kaupungin talohuollon Aimo Kasurinen, joka työnsä puolesta kiertää kaupungin omistamien talojen kattoja.
Munat kun pesässä on, on torjunta jo myöhäistä. Lakihan turvaa linnuille pesintärauhan.
Poikasiaan kesäisin puolustavien lintujen hyökkäilyt ovat tuttu ongelma kaupungeissa ympäri Suomen. Ensin hoksasivat lokit, että katothan tarjoavat ihanteelliset, maata turvallisemmat olosuhteet pesinnälle ja poikasten hoidolle.
Viime vuosina katoille ovat alkaneet pesiä myös tiirat, joiden hyökkäykset ovat lokkeja aggressiivisempia.
Internet on pullollaan neuvoja pesimisten ehkäisemiseksi. Linnut vain ovat sen verran älykkäitä, että ne tajuavat nopeasti, että ei se haukkaleija oikeasti hyökkää. Tehokkainta olisi mahdollisimman ahkera katoilla liikkuminen, mutta mikäpä organisaatio pystyisi katolleen ympärivuorokautisen liikenteen järjestämään.
Joensuussakin pesiä löytyy useilta katoilta, mutta ongelmallisin on pääkirjasto, jonka lähellä liikkujat saavat poikasten synnyttyä varoa ilmahyökkäystä.
Kirjastopalvelujohtaja Suvi Pirnes-Toivanen sanoo samaa kuin talohuollon Kasurinen: illalla jos pesää ei ole vielä ollut, aamulla se on jo ilmestynyt.
– Mielikuvitustahan niillä riittää. Ovat ne lokit tehneet pesiä tuonne rakennuksen kulmauksiinkin, maan tasalla seisova Pirnes-Toivanen sanoo osoittaessaan muutaman metrin päähän.
Kirjaston katolle Pirnes-Tolvanen ei työturvallisuussyistä mene, eikä mene Heilin toimittajakaan. Sinne kun pääsee vain ulkoseinällä olevia ohuita tikkaita pitkin, joille uskaltautuminen on viisasta jättää Aimo Kasurisen kaltaisille ammattilaisille.
Palvelutalo Koivupihan katolle sentään pääsee ullakkokerroksen kattoluukusta, jonka läpi Kasurinen toimittajan johdattaa.
– Kaksi viikkoa sitten tuo jo tuohon ilmestyi. Kolme munaa siinä näkyy olevan, metrien päässä pesästä seisova Kasurinen sanoo.
Yläpuolella kaartelevat lokit kirkuvat, mutta eivät hyökkää.
– En tiedä, mitä lajia nuo ovat, jotain isompia ja rauhallisempia lokkeja ne on. Eivät ne viimekään kesänä hyökkäilleet, Kasurinen sanoo.
Kirjastolla meno on ärhäkämpää.
Maan tasolta vietiin takavuosina oiviksi pesäpaikoiksi osoittautuneet kukkaruukut pois, mutta nurkatkin kelpaavat.
– Olemme me pyrkineet liikkumaan täällä mahdollisimman paljon niin, että saataisiin linnut liikekannalle. Tuolla katollahan meillä on pelotteena kumikäärme, kirjastopalvelujohtaja Pirnes-Toivanen kertoo.
– Kymmenen niitä käärmeitä on. Viime kesänä ostin itse omilla rahoillani, mutta ei niistä näköjään mitään hyötyä ole ollut, huoltomies Kasurinen huomauttaa.
Pesintä tuo myös roskaamisongelman. Kattokaivot menevät helposti tukkoon lintujen jättämistä jäljistä, ja poikasten lennettyä maailmalle katoilla alkaa siivous.
– Sammalta olen harjaillut pois. Lokkihan tekee sen risukasansa, mutta tiirat pesivät suoraan sammalen päälle, Kasurinen kertoo.
Kirjaston katolta huoltomiehen katse suuntautuu myös läheisen Yhteiskoulun yläkoulun katolle.
– Sitä olen miettinyt, että miksi kirjaston katto kelpaa, mutta eivät ne tuon koulun katolle pesi. Samanlaista kiveä sielläkin on.
Kommentoi