Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Nuoret alkavat olla jo irti traumoista

Timoi Munnen monologin ensi-ilta oli Taipaleen Valisustalolla, jonka saunan edustalle Munne istahti poseeraamaan.Kuva: Aimo Salonen Timoi Munnen monologin ensi-ilta oli Taipaleen Valisustalolla, jonka saunan edustalle Munne istahti poseeraamaan.Kuva: Aimo Salonen

Timoi Munne kuuluu siihen karjalaisaktivistien joukkoon, joka alkoi vuosituhannen alussa nostaa näkyvästi esiin kieltä, joka oli Suomen puolella pahasti näivettymässä. Tällä viikolla hän kiertää Pohjois-Karjalaa Unis da mierol -monologinsa kanssa.

– Rakensin sen kiertueen ihan tietoisesti karjalan kielen viikolle. Ajattelin, että tällä viikolla tämä on minun ponnistukseni karjalan kielen hyväksi, Munne toteaa.

Karjalan kielen viikkoa vietetään nyt toista kertaa. Jo aiemmin oli vietetty Karjalan kielen päivää 27. marraskuuta. Tuona päivänä vuonna 2009 tasavallan presidentti Tarja Halonen antoi asetusmuutoksen, jolla Euroopan alueellisten tai vähemmistökielten peruskirjaa sovelletaan myös karjalan kieleen.

 

Munne sanoo, että enää hän ei ole jaksanut osallistua elvytystyöhön eikä varsinkaan kielipolitiikkaan, jossa tulee vastaan kovin paljon vaikeita asioita. Esiintyjänä hän kuitenkin pystyy pitämään kieltä esillä.

– Karjalahan on minulle arkikieli toisten karjalankielisten kanssa, hän muistuttaa.

Kun Munne alkoi nostaa esiin karjalaa, hän muun muassa teki lauluja Folkswagen-yhtyeelle, joka operoi Suomi-Venäjä-Karjala-kolmiossa. Hän myös työskenteli Karjalan kielen seuralle, joka sittemmin sai kielteistä julkisuutta puheenjohtajaansa, arkkipiispa Leoon kohdistuneen kritiikin kautta.

Mikä sitten on karjalan kielen asema nyt verrattuna 2000-luvun ensimmäiseen vuosikymmeneen?

– Ainakin yksi merkittävä asia on yliopisto-opetuksen alkaminen, Munne sanoo.

– Parin viime vuoden aikana olen sitten pannut merkille hirmuisen nuorisoaktivismin. Tuolla somessa toimii aktivisteja, jotka iältään voisivat olla minun lapsiani. Niillä on kauhea vimma päällä.

 

Sota toi karjalaisille samat traumat kuin muillekin sodan kokeneille, mutta lisäksi he joutuivat kokemaan uskontoonsa ja kieleensä kohdistuvaa syrjimistä. Munne muistuttaa, kuinka se traumatisoi paitsi alkuperäisiä evakkoja myös heidän lapsiaan, ja että vaikutukset näkyvät vielä kolmannessakin sukupolvessa.

– Tämä polvi, joka nyt mesoaa karjalan kielen parissa, on todennäköisesti jo irrottautunut siitä traumasta, Munne pohtii.

– Tämähän on yleismaailmallista: sodan laahus on tuommoiset 80 vuotta, ja neljäs sukupolvi alkaa olla siitä vapaa.

Yleismaailmalliseksi Munne arvelee myös nyt esityksessä olevaa monologiaan. Vaikka kyse on suurimmaksi osaksi karjalaksi kerrotusta tarinasta, jossa karjalaispoika joutuu varttumaan mieheksi suomalaisessa ympäristössä, tarina on tuttu kautta maapallon.

– Kyllähän tuommoiset tunteet, että menettää jonkin tärkeän osan itsestään, on globaali juttu, Munne muistuttaa.

 

Unis da mireol, suomeksi Unissa ja vierailla mailla, sai lokakuussa ensiesityksensä Taipaleen Valitustalolla. Sen jälkeen Munne on esittänyt sitä eri puolilla maata, ja ennakoitavissa on, että kysyntää riittää jatkossakin.

Haastatteluhetkellä takana oli yhdeksän esitystä, joita Munne kuvailee maratonin oloisiksi. Harva pystyy katsomaan sitä kuivin silmin, ja tiukoille sen esittäminen ottaa Munnelle itselleenkin.

– Omatkin fiilikset menee siellä aika lujaa. Joskus se itku tirahtaa ihan toisessa paikassa kuin käsikirjoituksen mukaan pitäisi, Munne tunnustaa.

Esitysten ulkopuolella hän ei Hyrsylässä ensimmäiset vuotensa viettänyttä, sotavangiksi joutunutta, Kauhavalla tylysti kohdeltua ja vielä Vuonislahdessakin ryssittelyä kohdannutta Santeri-poikaa mieti.

– Romppeet kun laitan kasaan, en telekkua enää yhtään sen pojan kanssa. Hoidostahan minä löytäisin itseni, jos jäisin sen kanssa aikaa viettämään.

 

Esitysten jälkeen Munne kuitenkin jää juttelemaan ihmisten kanssa.

– En minä voi jättää jengiä siihen olotilaan, minkä esitys tuo. Monilla on siellä tukalat oltavat, ja ihmisillä on paljon sanomista ja kertomista. Olen päättänyt, että halukkaiden kanssa keskustelu kuuluu tähän juttuun.

Mikä esityksessä sitten herkistää?

– Varmaan ihmiset tunnistavat sieltä itselleen hyvin tärkeitä asioita. Vaikka käsikirjoitus on fiktiota, faktat pitävät päivälleen kutinsa, Munne vastaa.

– Ihmiset jakavat sen kokemuksen, joka näyttämöltä tulee. Ja ehkä tässä täytyy tunnustaa, että jotain minä saatan osatakin tehdä.

Heti Karjalan kielen viikon jälkeen on talvisodan alkamisen muistopäivä, joka vie Munnen vielä neljälle keikalle Polvijärvelle, Pielavedelle, Lapinlahdelle ja Liperiin.


Unis da mierol

- Pääosin karjalankielinen monologi, joka sai ensi-iltansa lokakuussa.
- Tähän mennessä sitä on esitetty eri puolilla Suomea. Karjalan kielen viikolla esitys kiertää Pohjois-Karjalassa. Kiertue alkoi maanantaina 22. marraskuuta Outokummusta ja viikon viimeinen esitys on sunnuntaina 28. Lieksan Egyptinkorvessa.
- Tarina alkaa talvisodan alusta, jolloin Hyrsylän mutkan asukkaat joutuvat sotavangeiksi. Talvisodan syttymispäivän merkeissä monologista on sovittu 30.11.–7.12. kaksi esitystä Pohjois-Karjalaan ja kaksi Pohjois-Savoon.
- Jäljellä olevat esitykset Karjalan kielen viikolla: ke 24.11. kello 17 Lieksan ortodoksinen seurakuntasali, To 25.11. kello 18 Juuan kirjasto, pe 26.11. kello 17 Kitee-sali, la 27.11. kello 14 Kulttuuritehdas Siihtala Joensuussa ja su 28.11. kello 13 Loukun seurantalo Lieksan Egyprinkorvessa.

 

// Juttua täydennetty 24.11.2021 kello 8.41: Lisätty tiedot monologin jäljellä olevista näytöksistä.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä