Julkaistu 
Hanna-Mari Lappalainen

Värikäs mummonmökki tvistillä

Tupa on Katja Hämäläisen kodin sydän. Hyllyissä olevat peltipurkit ja -rasiat on kerätty kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista ympäri maailmaa. Kuvat: Hanna-Mari Lappalainen Tupa on Katja Hämäläisen kodin sydän. Hyllyissä olevat peltipurkit ja -rasiat on kerätty kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista ympäri maailmaa. Kuvat: Hanna-Mari Lappalainen

Katja Hämäläisen kodilla tuntuu olevan oma persoonansa. Talossa ei ole melkeinpä mitään, mitä ei olisi entisöity tai tuunattu omistajansa näköiseksi.

Punainen puutalo Utrantien varressa on niin erikoinen, ettei sitä voi olla huomaamatta: Postilaatikon vierustaa koristavat vanhat kärrynpyörät, räsymatto ja sateenvarjo, ja seinustaa somistavat koristelautasten ja lyhtyjen lisäksi vanhat puusukset.
Sinisessä portissa oleva kyltti kehottaa vierasta murtautumaan sisään, sillä se piristäisi myös tonttia asuttavan saksanpaimenkoira Hiskin päivää.
Katja Hämäläinen, 47, on asunut punaisessa talossa 22 vuotta. Talo on peräisin 1920-luvulta.
– Mökissä oli alun perin vain yksi huone, mutta sitä laajennettiin sittemmin. Alun perin tässä oli maatila, jonka pellot jaettiin tonteiksi, Hämäläinen kertoo.
Nykyisin pihapiirissä on jäljellä vielä vanha navetta, jonka ylisillä on museo. Lisäksi tontille on rakennettu pihasauna, kesäkeittiö, nuotiopaikka ja kasvihuone.
– Tykkään kovasti puutarhanhoidosta ja pihatöistä, ja niitähän täällä riittääkin. Äitini käy täällä välillä auttelemassa minua pihatöissä, mistä pitääkin antaa hänelle kiitosta, Hämäläinen sanoo.

Päärakennukseen sisälle astuessa vierasta tervehtii tuvan edustalla oleva vanha harmooni, joka on peräisin Saksasta. Suomeen se on saapunut Katja Hämäläisen mukaan joskus 1800-luvulla.
Peremmällä tuvassa ja olohuoneessa voi bongata kaikkea vanhoista radioista ja puhelimista retrohenkisiin emaliastioihin ja teesetteihin. Tuvan vanha kahvimylly on jauhanut aikanaan papuja Wanhassa Jokelassa.
Hämäläinen kertoo keräilevänsä vanhoja esineitä. Niitä hän on löytänyt ja saanut vuosien mittaan esimerkiksi kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista sekä Suomesta että ulkomailta, roskalavoilta sekä tuttaviltaan.
– Parhaat löydöt olen tehnyt entisten neuvostovaltioiden kirpputoreilta, koska siellä on hyvin vanhaa ja edullista tavaraa.
Vaikka Hämäläinen myy säännöllisesti tavaroita kirpputorilla ja lahjoittaa niitä pois, on tavaraa hänen sanojensa mukaan liikaa.
– Ainahan sitä on liikaa. Kaikkein vähiten elämäntyyliäni ymmärtää oma äitini, Hämäläinen nauraa.
Hän suhtautuu kuitenkin kotiinsa ja maalliseen omaisuuteensa maanläheisesti: tavaralla on tavaran arvo, eikä mihinkään pidä kiintyä liikaa.
– Se on minulle vain harrastus. Jos täältä nyt yhtäkkiä häviäisi muutama vanha kahvipannu, tuskinpa huomaisinkaan sitä.

Katja Hämäläisen koti muuttuu aina vuodenaikojen mukaan: vaikka tietyt peruselementit säilyvät, sävymaailma ja koristeet muuttuvat. Kodin tupa on saanut nyt koristeekseen oranssin ja keltaisen sävyjä, ja keinutuolin vierestä pilkistää kärpässienikoriste.
– Minulla on tapana raahata aina matkalaukuissa koristeet tuonne vintille ja tuoda uudet tilalle, Hämäläinen kertoo.
Myös pihapiiri saa aina sesonkiin sopivan asun: syksyllä sinne tulevat syyskasvit ja syksyisemmät valot, talvella puolestaan havut ja jääpuikkovalot. Jouluna pihassa on ulkotulia, ja saunalle kulkee kynttiläpolku.
– Sisälle puolestaan tulevat joulun aikaan punaisen ja harmaan sävyt.
Suuri osa Hämäläisen kodin esineistä ja huonekaluista on itse tuunattuja; hänen mukaansa lähes esineelle kuin esineelle voi löytää uuden käyttötarkoituksen.
– Onhan se ekologista, että esinettä tai kalustetta voi käyttää mahdollisimman pitkään. Kaikki täällä olevat huonekalut ovat entisen mieheni entisöimiä, ja itse puolestani tuunaan ja askartelen paljon kaikenlaista.
Hämäläisen omaa kädenjälkeä näkyy esimerkiksi vanhassa kaappikellossa, jonka hän on tuunannut silkki- ja lahjapapereiden ja lakan avulla. Olohuoneeseen johtavien pariovien ikkunaruudut puolestaan ovat saaneet uuden ilmeen ystävän ylijäämätapetista.
– Saan paljon ideoita netistä ja sisustuslehdistä. Olen myös kiertänyt melkein kaikki Suomen puutalokaupungit, joista Loviisan vanha kaupunki on suosikkikohteeni. Ihmisten kotien ja puutarhojen näkeminen on minusta tosi inspiroivaa, Hämäläinen kertoo.

Vanhasta talosta on uusittu Hämäläisen asuinaikana muun muassa katto ja ikkunat, yläkerta on remontoitu talvikäyttöön sopivaksi ja pintoja on uusittu. Nyt lattia kaipaisi uusimista.
– Onhan tässä työtä yhdelle ihmiselle, ja itse asiassa nyt minulla on käynyt myös palkallista apua auttamassa pihanhoidossa, koska olen ollut niin paljon poissa kotoa, Hämäläinen kertoo.
– En ole kuitenkaan katunut päivääkään, että aikanaan muutimme tähän – päin vastoin. Olen joka päivä iloinen siitä, että olen saanut tällaisen mökin ja puutarhan.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä