Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Loruista kohti karjalaista Eemeliä

Pekka Suutari ja Olga Karlova ovat tustustuttaneet nyt 5-vuotiaan Miitrein kirjoihin vauvasta lähtien. Kuva: Aimo Salonen Pekka Suutari ja Olga Karlova ovat tustustuttaneet nyt 5-vuotiaan Miitrein kirjoihin vauvasta lähtien. Kuva: Aimo Salonen
Joensuun kirjallisuusviikon teemana on tänä syksynä Lapsi kirjallisuudessa ja toisissa taiteissa. Lauantaina konservatorion salissa näytetään muun ohjelman ohessa lyhyitä videoita, joista yhdellä esiintyvät Pekka Suutari ja Olga Karlova yhdessä 5-vuotiaan poikansa Miitrein kanssa.

Perheen aiheena on Lapsi lukijana.

– Meillä on valokuvie, missä Miitrei on ehkä kolmekuisena Pekalla ysässä (sylissä) jonkun kirjan kera. Kun Miitrei täytti vuuvven tai vähän ennenkin sitä, rupesima lukomah ihan joka ilta ennen muate mänyö, Karlova juttelee äidinkielellään ja havahtuu sitten heittämään kysymyksen suomenkieliselle toimittajalle:

– Suanko mie paissa karjalaksi?

Perhe on kaksikielinen ja Miitrei saa kuulla iltasatunsa suomeksi ja karjalaksi.

– Pääosin karjalaksi ja suomeksi myös, Karlova täsmentää.

– Kotona pyrimme puhumaan karjalaa, Suutari vahvistaa.

Miitrei pörrää vauhdikkaana pöydän ympärillä, tutkii vieraan kameralaukun sisältöä, tekee kysymyksiä ja haluaisi esitellä legojaan.

– Mirja Metsola kuvasi kolme tuntia materiaalia, ja siitä tehtiin viiden minuutin video. Aluksi Miitrei juoksi ja hyppi, eikä tahtonut keskittyä, mutta lopuksi päästiin selaamaan kirjaa ja Miitrei kertoi omia käsityksiään esimerkiksi noista Koirien Kalevalan kuvista, Suutari kertoo.

Miitrei itse ei vielä lue, mutta lukemisesta hän pitää.

– Hän nauttii niistä hetkistä, kun mennään nukkumaan. Hän tykkää lukuhetkistä, se on odotettu iltaseremonia, Karlova sanoo.

Suutari kertoo, että kirjallisuudessa on se hyvä puoli, että sitä ylipäätään on saatavana karjalan kielellä toisin kuin muuta lastenkulttuuria. Rajallistahan tarjonta tosin vielä on, eikä nuortenkirjallisuutta ole vielä tarjolla karjalaksi.

– Minähän olen karjalankielen opettaja, ja Miitrein syntymän jälkeen aloin kääntää kirjallisuutta karjalaksi. Aloitin pikkuloruista, ja nyt viimeisimpänä olen kääntänyt Vaahteranmäen Eemelin, Karlova kertoo.

– Pekka kun lukee kirjoja isänä, niin hänkin miettii käännöksiä ja keskustelemme niistä keskenämme. Pekka ja Miitrei ovat käännösteni ensimmäisiä lukijoita.

Miitrei tupsahtaa taas keittiönpöydän ääreen. Mitäpä sinulle luetaan tänä iltana?

Miitrei hymyilee hiljaisena pöydänreunan takaa.

– Kenen vuoro on tänä piänä lukie siula, Karlova kysyy, ja kun poika edelleen hymyilee äänettömänä, äiti vastaa itse:

– Mamman. Ja mitä mamma lukou?

Miitrei taputtaa pöydällä olevaa suomenkielistä kirjaa.

– Tätä, aha, no se on papan kirja.

Menossa on viikko, jolloin Suutari lukee omalla vuorollaan suomenkielistä Kiehtova ihminen -kirjaa ja Karlova Petroskoissa karjalaksi, suomeksi ja vepsäksi julkaistavan Kipinä-lastenlehden karjalankielistä numeroa.

Kiehtova ihminen näyttää olevan Miitrein tämänhetkinen suosikki. Miksi?

– Tämä on ihmiskirja, niin siksi, Miitrei vastaa.

Tuleeko sinusta lääkäri?

– Vähäsen.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä