Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna Käyhkö

Korkeimman mäen päällä

Tuula-Liina Variksen vehreän pihapiirin takana jyskyttää rakennustyömaa. Niinivaaran asuinalue on viime vuosina tiivistynyt kerrostalorakentamisella.  Kuva: Hanna Käyhkö Tuula-Liina Variksen vehreän pihapiirin takana jyskyttää rakennustyömaa. Niinivaaran asuinalue on viime vuosina tiivistynyt kerrostalorakentamisella. Kuva: Hanna Käyhkö

Kai minä kelpaan jo Niinivaarasta kertomaan, vaikka junantuoma varsinaissuomalainen olenkin, naurahtaa Tuula-Liina Varis, 79, joka on asunut Niinivaaran mäen laella sijaitsevassa omakotitalossa kohta 35 vuoden ajan.

Kirjailijan Joensuuhun ja Niinivaaralle toi aikoinaan aviomies Mikko Varis, joka menehtyi puoli vuotta sitten.

– Mikko Variksen suku on elellyt Niinivaaralla jo yli sata vuotta sitten. Mikon Mikko-ukki oli rautateillä töissä, ja perusti kodin Niinivaaralle.

– Varisten suku on ollut todella sukurakasta. He ovat halunneet kerääntyä lähekkäin. Mikon tätikin muutti takaisin Niinivaaralle eläkkeelle jäätyään. Me emme tästä talosta ole olleet lähdössä mihinkään, vaikka kaikki ympärillä onkin muuttunut.

 

Kuuluvin muutos tällä hetkellä on Varisten tonttinaapurin rakennustyömaa, jossa nostokurki ja paalutuskone tekevät taukoamatonta työtään.

Mustolankadun ympäristöön on noussut kerrostaloja vinhaa vauhtia.

– Toivoisin kaupungin päättäjille sen verran viisautta, että kaikkea vanhaa ja arvokasta ei tuhottaisi. Niinivaara on ollut aina vehreä, kauniiden puutalojen ja pienten polkujen alue. Tästä pitäisi pitää kiinni.

Niinivaaralta on lyhyt matka kaikkialle. Keskustaan hurauttaa polkupyörällä muutamassa minuutissa. Ohitustielle ja sieltä maailmalle pääsee hetkessä.

– Täältä on helppo lähteä mutta karmean raskas palata, Tuula-Liina Varis naurahtaa viitaten Niinivaaran maamerkkiin, jyrkkään mäkeen.

– Pidin itselleni pitkään sääntöä, että mäki pitää jaksaa polkea pyörän satulassa. Enää en pyörään selkään uskaltaudu, mutta kävellen kuljen yhä paljon.

 

Lapsuutensa Tuula-Liina Varis vietti Loimaalla. Vuonna 1942 syntynyt Tuula-Liina kävi kansa- ja oppikoulun jälkeen lukion ja suuntasi Turkuun yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuuden historiaa.

Ensimmäisen aviomiehensä kanssa Tuula-Liina muutti Helsinkiin ja pääsi siellä Kansan Uutisiin toimittajaksi.

– Se oli hienoa aikaa. Ylioppilasliikehdintä oli silloin vilkkaimmillaan, ja Helsingissä elettiin aktiivista elämää. Avioliittomme sen sijaan ei ollut kovinkaan onnekas. Erosimme kahden avioliittovuoden jälkeen, ja hyvä niin.

Hetken päästä Tuula-Liinan elämään marssi kansakunnan ihailema runoilija, Pentti Saarikoski.

– Meidän liittomme kesti 8 vuotta. Ne olivat värikkäitä vuosia, joissa tapahtui paljon. Saimme Anna-tyttären vuonna 1969. Pentillä oli tapana kyllästyä ihmisiin, ja niin kävi minunkin kanssani.

Uusi onni oli onneksi jo oven takana: Mikko Varis ja Tuula-Liina kohtasivat juhlissa ja muuttivat pian yhteen.

– Asuimme isossa kerrostalokämpässä Toisella linjalla. Elämä Helsingissä oli kuitenkin verrattain levotonta. Koko ajan oli jotain menoa, ja minusta alkoi tuntua, että meille kaikille olisi parempi elää jossain rauhallisemmassa ympäristössä.

Suomessa oli silloin avoinna yksi nimismiehen paikka: Heinävedellä.

– Vaikka Mikko oli Joensuusta lähtöisin, ei hän tuntenut Heinävettä ollenkaan. Muisti vain, että jotain luostareitahan siellä on. Mutta sinne me muutimme.

 

Heinävedellä perhettä odotti kokonaan toisenlainen arki: vanha maatilan pihapiiri ulkohuusseineen ja kasvimaineen.

– Hankimme lampaita ja kanoja. Elimme oikein sellaista käänteistä arkea Helsingin vastapainoksi.

Tuula-Liina teki töitä freelance-toimittajana sekä kolumnistina.

– Olin Suomen Kuvalehden ja Anna-lehden itäinen toimittaja. Helsingistä soitettiin usein, että lähdetkös tuonne, kun olet lähempänä siellä suunnalla. Joskus piti sanoa, että katsopas karttaa, miten kaukana minä olen!

Nuorempi tytär Maija-Liisa syntyi 1981. Kun Joensuussa aukesi Mikolle sopiva virka läänin poliisissa, muutti Varisten perhe Joensuuhun. Ensimmäisen vuoden he asuivat vuokralla kaupungin keskustassa Länsikadulla.

– Niinivaara houkutteli meitä koko ajan enemmän. Tuntui, että siellä olisi hyvä elää ja lasten kasvaa.

– Tätä taloa katselimme aluksi kauhulla. 1938 rakennettu mansardikattoinen talo oli meidän mielestä pilattu: oli krumeluureja kulmalautoja, koristeellisia piparkakkukuvioita, ikkunaluukkuja – ja kaiken kukkuraksi vauvankakan ruskea väri.

Mutta niin vain kaupat syntyivät.

 

Tuula-Liinan käsistä on Niinivaaralla syntynyt 23 kirjaa ja satoja kolumneja.

Talossa sisällä Tuula-Liinaa ympäröivät kirjat. Niitä on tuhansia.

– Kirjahyllyjä on kaikissa huoneissa, myös vessassa. Suhde kirjoihin on niin vaikea. Ne ovat ihania, rakkaita, tärkeitä. Ja samalla täyttävät paikat, pursuavat joka paikasta.

Ulkona kotipihalla rönsyilee puolestaan vanha puutarha omenapuineen ja marjapensaineen.

– Meille oli Mikon kanssa aivan selvää, että Niinivaaralta ja tästä talosta emme lähde kuin jalat edellä. Onhan tässä yksin elävälle, vanhalle naiselle liikaa kaikkea, mutta aion minä tässä pysyä.

– Tässä talossa tunnen edelleen olevani lähellä Mikkoa, kiinni eletyssä elämässä. Tänne minä kuulun.

Yksi kodin tärkeistä paikoista on työhuone. Ensi vuonna 80-vuotispäiviään viettävän Tuula-Liinan tietokoneella on jälleen syntymässä uutta: romaani, kuinkas muuten.


Kaupunginosa: Niinivaara

- Asukkaita Niinivaaralla on noin 4 400. Alue rajautuu Pielisjokeen, Karsikkoon, Vehkalahteen, Penttilään ja Hukanhautaan.
- Niinivaaran korkein kohta noin 30 metriä Pyhäselän pinnasta ja 107 metriä merenpinnasta.
- Alueella on tiettävästi ollut asutusta jo 1600-luvulta saakka.
- 1800-luvun loppuun asti alue oli maaseutua, kunnes junarata Sortavalasta Joensuuhun valmistui vuonna 1894 ja alkoi kerätä ympärilleen työläisten asuntoja.
- 1950-luvulta lähtien alueelle on rakennettu kasvavassa määrin kerrostaloja. Nyt niissä asuu jo puolet niinivaaralaisista.
- Niinivaaran tärkeimpiä maamerkkejä on Pohjois-Karjalan keskussairaala (1953) ja Pielisensuun kirkko (1960). Kallion sisällä on iso väestönsuoja.
- Niinivaaralla on esimerkiksi peruskoulu, vuoropäiväkoti, kaksi ruokakauppaa, apteekki, ravintola, kirjasto sekä lukuisia kauneus- ja hyvinvointialan yrityksiä.
- Korkeakoulutusta Niinivaaralla tarjoavat Karelia-ammattikorkeakoulun Tikkarinteellä toimiva sosiaali- ja terveysalan sekä Wärtsilä-talossa toimiva tekniikan ja liiketalouden kampukset.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä