Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Yli 9 000 opiskelijan kampukseksi

Vuonna 1985 Joensuun yliopiston kampukselle pystytettiin veistäjä Kain Tapperin suunnittelema Alkukivet-veistos, joka painaa noin 30 tonnia ja jonka budjetti oli aikanaan puolisen miljoonaa markkaa. Kuva: Hanna-Mari Lappalainen Vuonna 1985 Joensuun yliopiston kampukselle pystytettiin veistäjä Kain Tapperin suunnittelema Alkukivet-veistos, joka painaa noin 30 tonnia ja jonka budjetti oli aikanaan puolisen miljoonaa markkaa. Kuva: Hanna-Mari Lappalainen

Korkeakoulujen syyslukukaudet alkavat pian, ja Itä-Suomen yliopisto on ilmoittanut 1. syyskuuta alkavan lukukauden opetuksen alkavan tavalliseen tapaan lähiopetuksena, ellei koronatilanne muutu radikaalisti.

Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampus sai alkunsa vuonna 1969, jolloin perustettiin Joensuun korkeakoulu. Kun oppilaitos aloitti virallisesti toimintansa 1. syyskuuta 1969, ei sillä ollut vielä edes omia tiloja – tuolloin toiminta käynnistyi seminaarin eli nykyisen Educan tiloissa Tulliportinkadulla. Ensimmäisenä syksynä opinnot aloitti vajaat 150 opiskelijaa, ja koulussa pystyi suorittamaan kasvatustieteen, matematiikan, äidinkielen sekä miljöötiedon ja kätevyyden erikoistumisopintoja.

 

Kun korkeakoulun toiminta laajentui, alettiin uusia tiloja vuokrata eri puolilta kaupunkia. Kampuksen lopullinen sijoituspaikka herätti paljon kysymyksiä. Aluksi koululle oli katsottuna paikka sekä Utrasta että Siilaisilta läheltä rantaa, mutta lopulta ratkaisun sijoituspaikasta teki silloisen kaupunginjohtaja Tauno Juntusen vetämä suunnittelutoimikunnan rakennusjaosto.

Juntunen itse kannatti korkeakoulun sijoittumista mahdollisimman keskeiselle paikalle, joten kampus päätettiin rakentaa silloisen seminaarin lähialueille.

Kampuksen rakentaminen oli valtava projekti, jonka virstanpylväänä pidettiin matemaattis-luonnontieteellisten laitosrakennusten ensimmäisen vaiheen käynnistymistä vuonna 1976. Seuraavana vuonna tasavallan presidentti Urho Kekkonen vieraili Joensuussa muuraamassa laitosrakennuksen peruskiven. Nykyinen Natura valmistui lopulta vuonna 1978.

Kun 1970- ja -80-lukujen vaihteessa alettiin siirtyä vähitellen väliaikaistiloista keskitetysti kampusalueelle, alkoi vankistua myös mielikuva korkeakoulun kasvamisesta kohti yliopistoa, minkä lopputuloksena Joensuun korkeakoulu muutettiin Joensuun yliopistoksi vuonna 1984.

 

Yliopistollistumiseen kuului korkeakoulun tieteellistyminen, jolloin tieteellinen tutkimus alkoi vahvistua korkeakoulun kaikilla aloilla. Suuri muutos oli myös opettajankoulutuksen muutos kohti itsenäisempää koulutusta ja tutkimusta, sillä alusta asti päätoimialana toiminut opettajankoulutus sääteli aluksi vahvasti muiden alojen koulutussisältöjä.

Opetustarjonta, opiskelijoiden sekä opettajien määrä alkoi lisääntyä vuosittain, ja 1980-luvun lopulla yliopisto alkoi kansainvälistyä. 1990-luvun alussa opiskelijoita oli jo yli 5 500 ja henkilökuntaa reilu tuhat. 1990- ja 2000-luvulla kampusalueelle valmistui vielä neljä uutta rakennusta.

Ennen vuonna 2010 tapahtunutta Joensuun ja Kuopion yliopistojen yhdistymistä Joensuussa järjestettiin perus- ja jatkotutkintokoulutusta kahdeksalla koulutusalalla. Nykyisin koulutusaloja on yksitoista ja valittavia pääaineita noin sata. Kaikkiaan yliopistossa opiskelee noin 16 000 tutkinto-opiskelijaa, joista yli 9 000 opiskelee Joensuun kampuksella. Yliopisto on myös sijoittunut kansainvälisissä vertailuissa useilla tieteenaloilla maailman 300 parhaan yliopiston joukkoon.

 

Lähteet: Karjalan Heilin arkisto, Nevala, A (2009) Uudisraivaaja – Joensuun yliopiston 40-vuotishistoria. Joensuun yliopisto.

 

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä