Julkaistu    |  Päivitetty 
Pasi Huttunen

Kuinka korjataan lanattu kulttuuri?

Anna Estola ei säästele saati kaunistele sanojaan kun keskustellaan kaupungin suhtautumisesta omaehtoiseen, ruohonjuuritason kulttuuritekemiseen. Hän toimii muun muassa Pohjois-Karjalan Kansanteatteri Pokassa, joka pyrkii joukkorahoittamaan itselleen toimitiloja. Kuva: Pasi Huttunen Anna Estola ei säästele saati kaunistele sanojaan kun keskustellaan kaupungin suhtautumisesta omaehtoiseen, ruohonjuuritason kulttuuritekemiseen. Hän toimii muun muassa Pohjois-Karjalan Kansanteatteri Pokassa, joka pyrkii joukkorahoittamaan itselleen toimitiloja. Kuva: Pasi Huttunen

– Jokainen, joka oli siinä projektissa mukana, muistaa varmaan sen pettymyksen! Mikä määrä aktivismia ja vapaaehtoistyötä käytettiin, omin voimin rahoitettiin ja sitten se lanattiin maan tasalle, muistelee Joensuuhun hiljattain paluumuuttanut teatterintekijä ja aktivisti Anna Estola seisoessamme osapuilleen siinä, missä Kulttuurikahvila Laituri aiemmin sijaitsi.

Estola toimi ennen Helsinkiin muuttoaan pitkään esimerkiksi Joensuun ylioppilasteatterissa. Takaisin Joensuuhun hänet houkutteli yhteisöllisyys ja ruohonjuuritason tekemisen kulttuuri. Kuntavaaleissa hän oli ehdolla Vasemmistoliiton listalla ja selviytyi varavaltuutetuksi.

 

Kulttuurikahvila Laituri rautatieasemalla oli suunnattoman tärkeä paikka omaehtoisen, matalan kynnyksen kulttuurin tuottamisessa ja kokemisessa. Menetys tuntuu kaupungissa edelleen kipeästi. Kulttuuritehdas Siihtalassa paikkaa aukkoa, mutta ei syrjäisemmän sijainnin vuoksi ole ihan sama asia.

Tilanne Joensuussa oli vaikea jo ennen kuin pandemia iski, ja rajoitukset runtelivat esittävän taiteen maan rakoon.

Joensuu on saamassa konserttisalin Carelicumin rakennukseen samalla, kun kaupungin hallinto keskitetään sinne. Konservatorio saa sekin uudet tilat, mutta Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen yhteyteen. Ratkaisu on herättänyt ihmetystä. Miksi niputettiin kaupungin hallinto ja konserttisali, mutta erotettiin konservatorio salista erilleen?

 

Muiden taiteiden toimijat puolestaan kokevat, että heidät on jätetty sivuun kulttuuritilojen kehittämisessä. Sirkkalaan sentään saataneen black box muutaman vuoden päästä ja sitä pääsevät muutkin käyttämään sen, minkä se koulun käytöltä joutaa.

Joensuun kulttuurijohtaja Sari Kaasinen on singahdellut virkavapaalta toiselle, vaikka kaupungissa tehdään kulttuurisektorilla poikkeuksellisen isoja, historiallisia päätöksiä. Tällä hetkellä kulttuurin tilojen tilanne ei ole oikein kenenkään kannalta hyvä. Vs. kulttuurijohtaja Leena Hoppania kuitenkin vakuuttaa, että hyvä tästä tulee ja että sekä kuntalaisia että kulttuuriväkeä aiotaan kuulla aiempaa paremmin. Tässä tulee olemaan merkittävä rooli myös kaupunkiin perustetulla vetovoima- ja osallisuuslautakunnalla.

 

Kutsuin joukon kulttuurin ja taiteen tekijöitä keskustelemaan kulttuurin tiloista ja sain mukaan lopulta Näyttämö-teatterin johtaja Rauli Katajavuoren, kuorotaiteen parissa uransa tehneen Helena Hulmin, joka on myös Keskustan kunnanvaltuutettu sekä tanssitaiteilija Mira Pesosen, joka istui edellisen kauden Vihreiden valtuutettuna, mutta putosi nyt valtuustosta. Keskustelua leimasi huolestuneisuus, mutta myös varovainen toiveikkuus.

Keskustelijakolmikkoni suhtautuu varauksella suunnitelmiin Carelicumiin rakennettavasta konserttisalista. Samoin matalan kynnyksen tilojen puute huolettaa. Kulttuuri- ja taidekasvatusta toivotaan lisää. Luottamus kaupunkiin kulttuuritoimijana ei tunnu olevan huipussaan.

Vs. kulttuurijohtaja Leena Hoppania ei ole ehtinyt olla tehtävässään pitkään, eikä hän ole tainnut oikein vielä tulla tutuksi kaupungissa. Hän painottaa, että haluaa olla tavoitettavissa ja käydä keskustelua. Kun vain joku soittaisi.

 

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä