Julkaistu    |  Päivitetty 
Henri Jumppanen

Nykytaidetta maalaismiljöössä

Kuvataiteilija Nunnu Raatikaisen kaksiosainen tilataideteos Pyykkipäivä on yksi Mustan Kissan Museopamauksessa esillä olevista töistä.  Kuva: Henri Jumppanen Kuvataiteilija Nunnu Raatikaisen kaksiosainen tilataideteos Pyykkipäivä on yksi Mustan Kissan Museopamauksessa esillä olevista töistä. Kuva: Henri Jumppanen
Tohmajärven keskustan välittömässä läheisyydessä, Katri Helenan raitin varrella sijaitseva museoalue ei välttämättä tuo ensimmäisenä mieleen nykytaidetta. Tänä kesänä historiaa henkivässä miljöössä on mahdollista nähdä kahdentoista ympäri Suomea valikoituneen taitelijan töitä.

Kesäkuun alussa avautunut Nykytaidetta Nymanilla – Mustan Kissan Museopamaus -näyttely on avoinna elokuun kahdeksanteen päivään saakka. Näyttelyssä on edustettuna monipuolisesti kuvataiteen eri tekniikoita ja ilmaisutapoja.

Esillä on muun muassa valokuvia, grafiikkaa, veistoksia, videotaidetta sekä installaatio ja performanssitaidetta.

Perinteisestä galleriakokemuksesta näyttely eroaa ennen kaikkea poikkeuksellisen ympäristönsä vuoksi. Videoinstallaation pariin voi uppoutua esimerkiksi herrasväen vanhassa käymälässä, tai vanhassa tuulimyllyssä voi kohdata paperista ja varjoteatterinukeista luodun teoksen.

Museopamauksen koordinaattori Kaisa Jussila kertoo näyttelyn luovan mielenkiintoisen vuoropuhelun nykytaiteen ja historian välille. Jussilalta itseltään on näyttelyssä esillä kaksi teosta.

– Tämä ympäristö tarjoaa mahdollisuuden kohdata nykytaidetta matalalla kynnyksellä. Maalaismiljöö tuo teokset helposti kohdattaviksi, Jussila toteaa.

– Täällä museoalueella on myös kahvila, josta saa pientä purtavaa, ja paikka sopii loistavasti rentoon oleiluun. Ympäristö ja esillä olevat teokset ruokkivat toisiaan. Kyseessä on kokonaisvaltainen kokemus, Jussila jatkaa.

Samalla linjalla on Tuomas Ollikainen, joka on yksi näyttelyn kahdestatoista taiteilijasta.

– Minulle taiteentekijänä on hirmu tärkeää, että taiteen äärelle saadaan myös ihmisiä, jotka eivät välttämättä menisi taidemuseoon tai galleriaan muutoin.

Kaisa Jussila kertoo museoalueen soveltuvan siinäkin mielessä hyvin näyttelyn pitopaikaksi, että vierailijan on mahdollista ottaa näyttelystä itselleen juuri se pala minkä itse haluaa.

– Joku saattaa käydä vain yhdessä aitassa ja todeta, että olipas kiva teos. Taiteen kokemisessa ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa, hän kertoo.

Mustan Kissan Museopamauksen synty juontaa juurensa vuoteen 2010. Kaisa Jussila muutti niihin aikoihin Etelä-Suomesta vanhalle maatilalle Tohmajärven Onkamoon Hän havaitsi jo silloin, että paikkakunnan vehreä maalaisympäristö voisi tarjota monimuotoiset puitteet näyttelyn järjestämiselle. Idea sai kuitenkin kypsyä rauhassa kesään 2019 saakka. Jussila järjesti silloin kodissaan Mustan Kissan Kesäpamauksen.

Kymmenen päivää kestänyt näyttely kokosi yhteen yhdeksän taiteilijaa, jotka ovat mukana myös tämän kesän näyttelyssä. Kesäpamauksessa kävi hyvin porukkaa, ja kodin pihapihapiiri alkoi tuntua Jussilasta tapahtuman jatkoa ajatellen liian pieneltä.

Kuin tilauksesta museoaluetta ylläpitävän Tohmajärvi-seuran puheenjohtaja Anne Hirvonen ehdotti näyttelyn järjestämistä seuraavan kerran Tohmajärven museoalueella. Koronan vuoksi tapahtumaa jouduttiin kuitenkin siirtämään vuodella eteenpäin.

– Saatiin tosi vapaat kädet hyödyntää tätä aluetta. Taitelijat saivat tutustua alueeseen rauhassa ja kypsytellä ideoitaan pitkän kaavan mukaan.

Varsinaista yhdistävää teemaa Mustan Kissan Museopamauksessa esillä olevissa töissä ei ole.

Työt käsittelevät muun muassa vähemmistöjen asemaa, käsillä tekemisen kulttuuria ja porvarillisen idyllin kääntöpuolta. Osa töistä taas kommunikoi vahvasti ympäristön ja sen historian kanssa. Esimerkiksi Nunnu Raatikaisen kaksiosainen tilataideteos Pyykkipäivä on taitelijan itsensä mukaan kunnianosoitus Nymanin talossa työskennelleelle palvelusväelle. Monet töistä on suunniteltu nimen omaan museoalueen puitteita ajatellen, eikä töitä luultavasti tulla näkemään muissa ympäristöissä.

Joensuussa asuvalta Tuomas Ollikaiselta näyttelyssä esillä on kaksi työtä. Nymanin museokäymälään sijoitettu videoinstallaatio Putoaminen ja Nymanin talossa sijaitseva veistos Antihauras.

Ollikainen toivoo, että ihmiset tulisivat avoimin mielin paikan päälle nauttimaan taiteesta.

– Olisi hienoa, jos ihmiset ottaisivat aikaa ja tulisivat tänne kaikessa rauhassa tutustumaan teoksiin.

– Tällainen miljöö lisää mielestäni ajatusta siitä, että taiteen kautta on turvallista kohdata uusia näkökulmia ja aiheita, joita ei muuten tulisi tarkastelleeksi jokapäiväisessä elämässä, Tuomas Ollikainen sanoo.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä