Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Tänä kesänä Maikki herää eloon

Alina Kuusisto (vasemmalla) ja Jenni Merovuo poseeraavat tontilta, jolta keväällä 1877 kaikuivat 6-vuotiaan Maikki Pakarisen haparoivat pianonpimputukset. Kuva: Henri Jumppanen Alina Kuusisto (vasemmalla) ja Jenni Merovuo poseeraavat tontilta, jolta keväällä 1877 kaikuivat 6-vuotiaan Maikki Pakarisen haparoivat pianonpimputukset. Kuva: Henri Jumppanen
Herätys, Joensuu, nyt on Pakarisen Maikin (26.8.1871–4.7.1929) 150-vuotisjuhlavuosi!

Heikki Tarma on jutuissaan pitänyt esillä Joensuun kaikkien aikojen maineikkainta oopperalaulajaa, ja sopivasti syntymäpäivän alla on Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys elävöittämässä Maikkia paperinukella.

– Halusimme tehdä jotakin historiaan liittyvää kivaa. Kaiken ei tarvitse aina olla niin vakavaa, Alina Kuusisto perustelee paperinukkea, jollainen on tulossa myös runonlaulaja Pedri Shekeimasta.

Historiallinen yhdistys aikoo muistaa Maikkia jollain tavoin myös lähempänä syntymäpäivää 26. elokuuta, mutta olisi oopperadiivassa aineksia myös musiikilliseen muistamiseen. Konserttia voisi koostaa vaikkapa sanomalehti Karjalattaresta löytyvistä konserttiarvioista.

Sunnuntaina 13.8.1893 Maikki esimerkiksi lauloi häidensä alla Joensuun Seurahuoneella Suvantokadun ja Kauppakadun kulmauksessa Verdiä sulhasensa Armas Järnefeltin säestämänä.

Armas ja Selim, sukunimeltään Palmgren. Semmoiset miehet ainakin liittyivät Maikin elämään.

Naisiakin hän miellytti.

– Sanotaan, että Richard Wagnerin leski Cosima, joka oli iso tekijä Saksan oopperapiireissä, ihastui häneen niin, että suuteli häntä ja lupasi hänelle ihan millaisen roolin vain hän haluaisi Wagnerin oopperasta, Jenni Merovuo kertoo.

Merovuon sanoo törmänneensä mainintaan tästä Maikin kilpasiskon Aino Acktén (24.4.1876 – 8.8. 1944) kirjeestä.

– En muista, mikä vuosi se nyt oli, mutta Ackté kirjoittaa, että hän on kuullut, että Maikki on huomattu Wagner-piireissä. Ehkä vähän kateellisenakin hän kirjoittaa kulmikkaaseen sävyyn, että eihän Maikki tietenkään osaa päättää, mitä hän haluaa.

Heili vie Kuusiston ja Merovuon kuvattavaksi Rantakadun ja Malmikadun kulmatontille, joka nyt on nurmikon ja kukkaistutusten kaunistama. Kesällä 1877 tontilla oli, kuten Tuulikki Hanste kertoi Karjalan Heilissä kesäkuussa 2014 julkaistussa jutussaan, piirilääkäri Hällströmin tyylikäs, rapattu empiretalo.

– Hiljaisena kevätaamuna sen avoimesta ikkunasta valkoisten verhojen takaa saattoi tarkkakorvainen kuulla haparoivaa pianonpimputusta. Kuusivuotias Maikki Pakarinen otti siellä soittotunteja piirilääkäri Hällströmin kilteiltä tyttäriltä, Hanste kuvaili.

Joensuu oli tuolloin tiivis puukaupunki, jonka porvaristo asui ja harrasti kulttuuria lähekkäin. Maikin koti oli Torikadulla aivan piirilääkäri Hällströmin kodin lähellä, ja lähellä oli myös neiti Henrieta Svärdin pyörittämä Seurahuone, jossa esitettiin niin teatteria kuin musiikkiakin.

– Maikki lauloi Seurahuoneella ennen naimisiin menoaan ja vielä naimisiin menon jälkeenkin, Alina Kuusisto kertoo.

– Hän vietti yleensä kesät Joensuussa ja esiintyi Seurahuoneella. Armas oli häntä säestämässä ja Oskar Merikanto oli toinen.

Karjalattaren numerot elokuulta 1883 ovat kiehtovaa luettavaa.

Maikin ja Armaksen häät kuitattiin parin rivin kuulutusilmoituksella 8. elokuuta, ja yhtä niukalla ilmoituksella kerrottiin vihkimisestä 29. elokuuta. Ennen häitään he kuitenkin konsertoivat Seurahuoneella, ja siitä julkaistiin tarkka konserttiarvio Karjalattaressa 15. elokuuta.

Lopussa heitetään kritiikkiä itse konserttipaikalle:

Ikävä velvollisuutemme on huomauttaa, että sen, joka kerran käyttää huoneitaan yleisön palvelukseen, pitäisi aikanaan huolehtia kaikki reilaansa, ettei vasta sitten, kun yleisö on koolla, ikkunaverhoja naulaamaan ryhdytä, ja ettei lampunlasien rikki pirahteleminen häiritsisi huomiota, kuten nyt tapahtui.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä