Julkaistu    |  Päivitetty 
Pasi Huttunen

Avoin kutsu keskusteluun

Vihreiden Helena Karhu ja perussuomalaisten Jaakko Leppänen löysivät yhteisen sävelen esimerkiksi siinä, että kumpikin kaipaa Vapaudenpuistosta kaadettuja vanhoja puita. Kuntavaaleissa kumpikaan ei mennyt läpi, mutta Leppänen nappasi varavaltuutetun paikan. Kuva: Pasi Huttunen Vihreiden Helena Karhu ja perussuomalaisten Jaakko Leppänen löysivät yhteisen sävelen esimerkiksi siinä, että kumpikin kaipaa Vapaudenpuistosta kaadettuja vanhoja puita. Kuntavaaleissa kumpikaan ei mennyt läpi, mutta Leppänen nappasi varavaltuutetun paikan. Kuva: Pasi Huttunen

Syksyllä aloittava valtuusto on kovan ja epäkiitollisen jälleenrakennustehtävän edessä. Mutta voisiko tästä silti tulla iloinen 20-luku ja mitä siihen tarvitaan?

– Kyllä mä näen, että vaikeita asioita on edessä. Varmasti tulee virtaamaan paljon hikeä ja kyyneliä ja palaa paljon tupakkaa, toteaa perussuomalaisten varavaltuutettu Jaakko Leppänen Jälleenrakennus-podcastin avausjaksossa. Hän jatkaa silti, että yhteisen keskustelun jälkeen hänen olonsa on toiveikkaampi.

Kuntavaaleissa äänestysprosentti jäi surkeaksi ja vaalitunnelma oli vihainen ja pelokas. Sitä tunnelmaa ei tarvitse eikä pidä viedä valtuustotyöskentelyyn. Kuntalaisten täytyy kokea, että olemme kaikki samassa veneessä.

Useimmat haluavat demokraattisen, hyvinvoivan ja elintasoltaan kohtuullisen yhteiskunnan, joka tarjoaa kestävän tulevaisuuden lapsillemme.

Pyysin Facebookissa ylläpitämäni Joensuun kuntapolitiikka -ryhmän jäseniä avoimella kutsulla mukaan keskustelemaan. Lopulta mukaan päätyi neljä keskustelijaa: hiljattain Joensuuhun paluumuuttanut tutkija Saara Koikkalainen, joensuulainen hallinnon sihteeri ja Perussuomalaisten varavaltuutettu Jaakko Leppänen, pitkän linjan joensuulainen opiskelijavaikuttaja Marko Koskelo sekä Tanskasta Joensuuhun paluumuuttanut yrittäjä ja Vihreiden aktiivi Helena Karhu.

– Näkisin, että ei meidän kannata lannistua. Jokaisen äänellä on merkitys. Mutta kuntalaiset ovat yrittäneet vaikuttaa vaikkapa Vapaudenpuiston puiden puolesta tai Jokela-asiassa eikä se ole näkynyt missään. Kyllä mie ymmärrän, että se luo tunteen, että Joensuussa ei välitetä. Miusta on hienoa, että on tulossa tämä uusi vetovoima- ja osallisuuslautakunta. Toivottavasti tilanne muuttuu, Karhu pohtii.

– Monesti tuntuu, että ne samat aktiiviset ihmiset aina sanoo mielipiteensä. Sitten on se tosi iso massa, joka kokee, että heiltä ei kysytä. Joensuussa on kuitenkin onneksi annettu valinnanvapautta niin, että kun perustetaan vaikka leikkipuisto, niin on kerrottu asukkaille mihin on varaa ja annettu vaihtoehtoja, Koikkalainen jatkaa.

– Minä oon ollut ilahtunut siitä, että kaupunki ja jotkut puolueet ovat järjestäneet tilaisuuksia, joihin on voinut osallistua vapaasti ja kertoa mielipiteensä. Osallistuva budjetointi olisi myös hyvä malli, Koskelo toteaa.

 

Leppänen komppaa, että esimerkiksi kaupungin investointien suhteen voisi aidosti selvittää, mitä kuntalaiset haluavat. Sen täytyy olla konkreettista ja visuaalista. Asiat on tuotava tarjottimella kaupunkilaisille.

– Toisaalta sitten mietin, että tekeekö se kuntalaisista aktiivisempia jos kunta tuo kaiken valmiiksi tarjolle. Mutta jos sitä oma-aloitteisuutta ei ole, niin onko meillä vaihtoehtoa. Se aktiivisuus pitäisi saada kumpuamaan kuntalaisista itsestään, Leppänen jatkaa.

Siitä, mitä tarkoittaa kestävä kuntatalous on erilaisia mielipiteitä. Asiaa voi katsoa tiukan kamreerimaisesti tai sitten laveasti myös ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden kannalta. Kumpikin näkökanta on tarpeen. Toisille veronkorotukset ovat välttämättömyys, toisille tuhon tie. Lopputulos on kompromissi jossain välimaastossa.

 

Kaupunginjohtaja Kari Karjalainen toteaa, että kuntatalous olisi ollut ilmankin pandemiaa tiukalla.

– Kuinka ylös kuntaverokaan voi mennä? Mutta kuitenkin pystymme kestävällä taloudenpidolla ja järkevillä ratkaisuilla jotain tekemään. Ja sillä, että ei ihan hurvitella investointien puolella. Ja tehdään järkevä työnjako julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Se on poliittinen kysymys, johon ei oikeaa vastausta ole.

Horisontissa on synkkiä pilviä, mutta toisaalta koronarajoitusten hellittäessä ihmisten toimeliaisuus pääsee taas valloilleen. Helena Karhu summaa:

– Tää kuntalaisten osallisuus me voidaan muuttaa vaikka vuodessa niin, että ihmiset kokisivat, että heillä vertauskuvallisesti olisi paikka, mihin tulla niitä omia kukkiaan viljelemään.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä