Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Tunnelma on vahva, kun vene lipuu hämärtyvällä joella

Isä Joonaskin on vaiennut. On vain tämä hetki, yhtenäinen airojen liike ja hiljainen ääni, joka syntyy, kun kymmenen airoa solahtaa veteen täsmälleen samaan aikaan. Kuva: Aimo Salonen Isä Joonaskin on vaiennut. On vain tämä hetki, yhtenäinen airojen liike ja hiljainen ääni, joka syntyy, kun kymmenen airoa solahtaa veteen täsmälleen samaan aikaan. Kuva: Aimo Salonen
Vene lipuu pitkin Onnenvirtaa. Perää pitävä isä Joonas Ratilainen ja keulassa oleva kahden naisen muodostama minikuoro ovat lopettaneet laulavan palveluksensa.

Soutajat kiskovat vetojaan. Isä Joonas alkaa tahdittaa rytmikkäällä rukouksellaan.

Herra–Jeesus–Kristus–Jumalan–Poika–armahda–minua–syntistä–Herra–Jeesus–Kristus–Jumalan–Poika–armahda–minua...

Airojen samanaikainen veteen iskeytymisen ääni yhdistyy Isä Joonaksen ääneen. Herra–Jeesus–Kristus–Jumalan Poika...

Isä Joonas lopettaa rukouksensa, airot jatkavat samassa rytmissä. Kukaan ei puhu.

On vain tämä hetki, airojen yhtenäinen veteensolahtamisääni ja vene, joka lipuu kohti Pörtsämöä. Hetki sitten kaukaisuudessa vilkkunut linkkivalokin on peittynyt metsän taakse, edellinen huvila on jäänyt joenmutkan taa ja seuraava on jossain tulevan mutkan takana.

Juuri nyt voisi luulla olevansa kaukana erämaajoen rauhassa.

Ristisaatto jalkaisin Saarivaarasta Hoilolan kirkolle ja sieltä edelleen veneellä Pörtsämön erämaakalmistoon on osa Pohjois-Karjalan kesää.

Joka vuosi 6. elokuuta kävellään aluksi Saarivaarasta Hoilolan kirkolle, jossa ruokaillaan ja pidetään lyhyt palvelus. Sieltä jatketaan veneillä Pörtsämöön, jossa pidetään panihida eli vainajien muistopalvelus nuorena kuolleen Annin grobulla.

Kolme vuotta sitten ilmestyneessä Elina Vuolan, Hanna Hentisen, Helena Kuparin ja Auli Leskisen kirjassa Vaellus pyhiin – ristisaattoja idän ja lännen rajalla (Kirjapaja) kerrotaan niin Annista kuin Saarivaara–Hoilola–Pörtsämö-ristisaatostakin.

Auli Leskinen totesi maaliskuussa 2018 Karjalan Heilin haastattelussa, että karjalaisuuteen kuuluu kalmoilla käynti.

– Anninkin haudalle viedään ruokaa ja juomaa. Siellä syödään ja juodaan ja juhlistetaan tätä elämää ja kuolemankin pyhyyttä.

Leskinen sanoi tuntevansa yhteyden omiin kuolleisiin sukulaisiinsa ja painotti, että nyt hän ei puhu mistään haamuista.

– Sama se on Anninkin kohdalla. Hän elää, koska ystävillä on hänestä vahvoja muistoja, jotka pitävät hänet keskuudessamme.

Karjalan Heili osallistui Onnenvirran soutuun elokuussa 2020.

Ensimmäinen vahva kokemus oli jo menomatkalla, kun isä Joonas oli lopettanut soutamisen rytmittämisen Jeesuksen rukouksella ja hiljaisuuden rikkoi vain yhtenäinen soutuääni.

Tunnelma jatkui Pörtsämössä, jonka hämärtyvässä illassa tuohukset valaisivat panihidaa.

– On todella voimakas kokemus, kun kynttilät palavat saaressa, jossa on erämaaluonnon kauneus, Auli Leskinen totesi kolmen vuoden takaisessa haastattelussa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä